Startti äkkäili

Ihan vaan vihjeeksi millainen voi olla ongelma startissa. Pari vuotta sitten kasasin vanhoihin kuoriin uudet sisuskalut, vain solenoidi tuli vanhasta. Siis 880 Selectan vasemmalle puolelle tuleva Lucas 45. On pelannut kuin unelma näihin päiviin saakka. Nyt sitten alkoi kiukutteleen, startti oli ensin satunnaista. Ei lähtenyt avaimesta, lopuksi ei meisselilläkään startin päästä.

Pähkäilyn jälkeen sain esille kaksi vikaa. Yhtäaikaa tulevat viat on joskus hankalia. No, ensimmäinen oli virtalukon vika, ei päästäny tarpeeksi sähköä läpi, jotta olisi jaksanut herättää startin. Sen korjasin "tilapäisesti" laittamalla 40A releen (vähän tanakampi kuin normi kytkentärele) startin viereen. Sitä virtalukko jaksoi käyttää. Nyt ei ole niin kiire virtalukon uusimisella. (Samanlainen vika tuli kerran 305 pesoon, vastaavan korjauksen jälkeen ajoin sillä 300 000). Toinen vika sitten oli solenoidissa. Herätysliittimen juotos käämilankojen päähän oli irti ja sopivasti heiluttelemalla kytki jos kytki. 100W kolvilla juotin uudestaan. Onneksi huomasin tuon ennenkuin ennätin purkaa koko solenoidin. Oli suunnitelmissa modata yli jäänyt uusi solenoidi sen tilalle (vuoden 1966 solenoidi on erilainen kuin 2012).

Ja taas lähtee käyntiin avaimesta.

Sen lisäksi että virtalukko on ottanut hapettumaa, myös traktorin johdotus pystyy vanheemmuuttaan menemään huonosti johtavaan tai johtamattomaan kuntoon. Jotenkin ne säikeet vaan muovikuoren alle saavat kosteutta sen verran että hapettumista päsee tapahtumaan.

Aivan, ja listaa voi jatkaa. Avoimet liittimet ja liitokset yleensä ovat ogelmallisia. Voisi kuitenkin sanoa että ihmeesti kuitenkin toimivat, kun ottaa huomioon käyttöympäristön. Vanhassa traktorissa ne ovat kaikkien elementtien armoilla.

-

Kuumeneminen ja jäähtyminen ei tee kupariin lisää vastusta, mutta jos lämmöt käy kovin korkealla niin osa säikeistä saattaa palaa poikki jos on pinnassa hiukan korroosion alkua. Siitä ohummasta kohdasta johto kuumenee kaikkein eniten. Nuo poikki palaneet säikeet eivät tietenkään ole kaikki just samassa kohdassa johtoa, joten piuha voi päälle päin jäädä suht ehjän näköiseksi, mutta jos virta haluaa mennä läpi katkennesta säikeestä, se joutuu vaihtamaan kylkikosketuksella kaistaa viereiseen säikeeseen, jossa kosketuksessa voi olla hapettumistuotteita välissä.

Noitten vanhojen laitossa on tosiaankin törmännyt ongelmaan että virta ei mene johdosta läpi vaikka johto on päällisin puolin ehjä.
Hapettuneet johtosäikeet ei vain anna virtaa tarpeeksi läpi.

Hapettuman sisällä olevan kuparin johtokyky ei muutu. Se osa joka aiheuttaa vastuksen (virta ei kulje läpi) on itse asiassa yleensä hapettunut liitos jossa johtosäikeiden ja liittimen väliin on muodostunut virran kulkua eristävä aine. Hapettunut johtosäie ei sinänsä estä virran kulun. Eri asia on sitten, että hapettunut säie ohenee tai jopa katkeaa, jolloin suurempien virtojen kulku vaikeutuu ja ohkaiseksi hapettunut kohta toimii vastuksena ja lämpötila nousee. Nouseva lämpötila yhdessä hapettumien kanssa johtaa lopulta säikeen katkeamiseen ja virran kulun loppuminen siitä kohdasta.

-

Minulle löijääntynyt tarkoittaa pehmeäksihehkutettua. Kun kerrankäytetty kupariprikka pitää saada pehmeäksi, että se muotoutuu uudelleen tiiviiksi uutta käyttöä varten, sen voi löijätä kuumentamalla punahehkuun.

Ja sana "löijääntynyt" tulee ruotsinkielestä sanasta "glödga" joka tarkoittaa nimenomaan aineen kuumentamista hehkuvan kuumaksi. Kuparin johtamiskyky, eli vastus, ei muutu tämän toimenpiteen seurauksena. Jos joku kaapeli kuumenee johtuu se melkein aina siitä, että liitoskohdissa on kosketushäiriö joka kasvattaa vastusta, jolloin kaapeli kuumenee. Kuumentuneen kaapelin säikeet voivat tämän vuoksi palaa poikki, jolloin kaapelin poikkipinta-ala pienenee ja jännitteen pudotus kasvaa, kun kaapelin läpi syötetään suuria virtoja. Tämä vuorostaan nostaa lämpötilan lisää ja lopulta saattaa kaapeli lämmetä niin paljon, että se palaa poikki. Kuparin johtamiskyky ei kuitenkaan muutu, vaan kaapelin efektiivinen pinta-ala pienenee.

Asiaa kirjoitelleet Erkki ja Olle niin en viitsi niitä toistella. Kuparin oksidia on kahden väristä, joista se tumma (jota yleensä löytyy esimerkiksi johtojen liitoskohdista) on normaalilämpötiloissa puolijohde, eli ei ihan eriste muttei johdekaan. Tarpeeksi kylmennettäessä sen vastus sitten häviää kokonaan eli muuttuu suprajohteeksi. Traktoriympäristössä tätä ei tapahdu ja niinpä liitosten, kiinteiden ja irrotettavien, sähkönjohtokyky huononee ajan saatossa niiden oksidoituessa.

Lunttasin pikkasen Miekkojan raamattua ja siellä sanottiin, että happipitoinen kupari (josta sähköjohdot todennäköisesti on tehty) alkaa rekristallisoitumaan (eli löijäytymään) parhaalleen alle 200 asteessa, mutta silloin kyllä jo eristeet häviää siitä päältä. Kupari muokkauslujittuu kylmänä muokatessa eli esimerkiksi traktorissa heiluvat ja tärisevät johdot pikkuhiljaa jäykistyvät ja samalla herkistyvät säikeiden katkeamiselle.