db 950

Mis on david browneissa toi pakko syöttö ja paljon se on huippu nopeus

Kylmäkäynnistystä varten on ruiskutusennakon säätö pumpun mahapuolella. Se on pieni siipiruuvi joka käänetään kiinni ennen starttausta ja avataan kun moottori käy. Huippunopeus on muistaakseni jotain 27 km/h.

Kiitos tiedosta ja aika hyvin lähtee käyntiiin

Onko vuosimalli pääteltävissä moottorin numerosta 6250, elikkä olisi -62 valmistettu (W950).

Moottorin numeron perusteella ei kannata yrittää selvittää valmistusvuotta. Ainakin uudemmissa DB:ssä on runkonumero stanssattuna moottorin petiin, hieman laturin etupuolelle, rungon yläpintaan. Jos sarjanumero löytyy niin sitten voi yrittää arvata valmistusvuotta.

erkki kirjoitti:Moottorin numeron perusteella ei kannata yrittää selvittää valmistusvuotta. Ainakin uudemmissa DB:ssä on runkonumero stanssattuna moottorin petiin, hieman laturin etupuolelle, rungon yläpintaan. Jos sarjanumero löytyy niin sitten voi yrittää arvata valmistusvuotta.

Eturungon oikealla sivustalla siis....

Joo, taaveis ei valupäiviä ole osiin laitettu niin kuin nuffissa/Leylandissa, niissä löytyy isommista osista valu pvm, kk ja vuosi....
Ei monissa koneissa (harvoissa) ole noin......

Kirjallisuustietojen mukaan DB:llä oli tapana säilyttää valuja ulkona melko pitkiä aikoja ennen koneistusta. Ropleemaa alkoi ilmestyä noin vuonna 1954 kun alettiin kovalla kiirellä laittaa kuutosia maailmalle ja mm. kannet otettiin koneistuspöydälle suhteellisen tuoreina. Valuosissa tapahtuu ajan myötä sisäistä jännitysten laukeamista ja vetelyä ja noissa pitkissä kuutokoneiden kansissa se ilmeni kansien vääntyilemisenä ja tiivisteongelmina. Kun kuutonen tuli seuraavan kerran valmistusohjelmaan, oli vanhat jutut vielä muistissa ja kannet tehtiin kahdesta osasta, käytännössä pienin muutoksin laitettiin kaksi 3 -pyttisen kantta perätysten pitkän lohkon päälle. Moottorilohkon valupäivän ja asennuspäivän välillä saattaa hyvinkin olla vuoden verran klappia.

Se on vm:61 ja tosta profiili kuvasta sen näkee minkä lainen DB on

Kyllä kyllä. On ne metallit ihmeellisiä. Toinen esimerkki taavettimaailmasta on nimimerkin DB900 katastrofista. Siinä CAV teki syöttöpumpun kanssa jotain väärin ja kiireellä ja lopputuloksena oli ysisatasen maineen menetys. CAV otti koneistukseen pumpun osia joko liian "tuoreena" tahi jätti jännityksenpoistohehkutukset väliin. Osiin jäi jännityksiä, jotka sitten laukesivat käytössä tai täräyksen seurauksena ja osat muuttivat muotoaan sen verran, etteivät enää mahtuneet liikkumaan. Tämä paljastui, kun yksi kiirelähetys tuotiin junalla ja laatikko pudotettiin laiturille. Lähetyksen kaikki pumput olivat jumissa kun ne testattiin.

Toinen juttu, ihan omakohtainen. Firmassa piti käyttää pieniä keltapassivoituja peltiruuveja. Tarjolla oli vaan kirkassinkittyjä. No, kiireessä pistettiin jonkinmoinen määrä passivointiprosessiin. Ruuvien kanssa tuli sitten asennuksessa katkeamisongelma. Melkein ainoa kerta on kun päässyt tositilanteessa käyttämään opittuja oppeja. Vika korjautui uunittamalla ruuvit muutama tunti 60 asteessa. Arvoitus: missä oli ongelman aiheuttaja?

Arvaus:

Prosessisa käytetään jotain happoa, joka reagoidessaan metallin kanssa tuottaa vetyä. Muokattuun metalliin vety imeytyy ärhäkästi ja saattaa aiheuttaa repeämiä ilman mitään ulkoista kuormitustakin. Kastosinkitysfirmoissa tuo ilmiö tunnetaan, koskapa sinkitystä edeltävä peittaus työntää vetyä muokattuun metalliin ja esim. pokattu osa saattaa olla halki jo ennen kastoa sinkkipataan. Vety tulee ulos atomi kerrallaan jos se ei ole löytänyt metallin sisältä niin suurta tyhjää tilaa, että pystyy muodostamaan molekyylin toisen atomin kanssa ja asettumaan taloksi. Korotettu lämpötila nopeuttaa vedyn pakoa ulkoilmaan.

Just, eikä tainnut olla ihan arvaus oletan, vetyhauraus, sehän se. Tästä ongelmasta nousi tehtaalla hirmuinen hässäkkä ja meikäläisen maine kasvo määrättömiin mittoihin ymmärtämättömien sähkömiesten keskuudessa.

Tässä 950 mallissa on ilmeisesti loki otettu liian nopeasti käyttöön valun jäljiltä tai sitten pudotettu, kun siinä on vasemmalla puolella 3 halkeamaa, yksi vaakaan noin 20cm pituinen poistopropun korkeudella ja sitten molemmissa päissä pystyhalkeamat ~10cm.

Yleensä lohkon halkeamat on pakkasvaurioita.

Tyypillisiä pakkasvaurioitahan nuo, joskus kun vesillä ajeltu niin alavesiletkusta kun ei lohko tyhjene, ja vesiproppua ei ole lohkosta avattu, niin se lohkoon jäävä 3-5litraa vettä tekee kyllä tehtävänsä....

joo niin se teki meijänkin 900 kun ei vanhapappa laskenu kun syylärin tyhjäks!
Irtos meinaa semmonen pala että huh,kyllä sitä aikana isäukko hitsas ja kittas ja teki vaik mitä juhannustaikoja että vähän aikaa toimi!
SIITÄ olen oppinu että niin huonoo konetta itellä ei ookkaan että siel vettä tulee olemaan,niitä kuuluisia selityksiäkin on tullu kuultua että MIKSI on vettä ollu:no kun vuotaa jostai hukkaan ja on se vaan kallista se glykoli tai sitten on vaan unohdettu että katos talvi se vaan jo tuli heeh! ,joopa joo ja sitten kun on halki niin se oli sitten monelle isännälle loppu.
No eipä nykysin moni enää vettä käytäkkään,onneksi!
Että semmonen tarina jälleen kerran (ties kuinka monen)?

Onko mitään "pikakonstia" saada kytkin irroittamaan. Levy on seisoessa tarttunut pintoihin ja jumittanee ehkä pooreistaan, lie ruosteen alkua. Voiko akselia täräyttää jostain takaapäin jotta irtoaisi, Muistaakseni kun joskus -60-70 luvulla vaihdoin kytkinlevyn 880 impimaticiin piti vaihteiston kansikin irroittaa, kytkimen koppa ei muuten mahtunut nousemaan. Olen rytkytellyt kytkin pohjassa mutta ei tunnu irtoavan.
Nuo lohkon haavat arpeutuivat täysin, oli ne niin isot että ämpärillinen vettä meni jokseenkin suoraan läpi.

Eipä sinne oikein pääse koputtelemaan mistään helposti.... Mein vallun kytkin oli kans joskus jumissa, irtos lopultas, kun puolkilsaa oli perälevyllä lanaillut peltotietä, kytkin pohjassa ajettuna....

Kyllä se kytkinlevy irtosi, säädin ihan ääriasentoon niin että sakarat jäi poikittain ja pitkällä tuurnalla ja erilaisilla raudoilla isolla vasaralla annoin tärskyjä akseliin ja levyyn niin kyllä se alkoi toimia, ei ollu kun napautusta vaille vaikka ajamalla ei irronnut.