Nysse tuli, eli..rattorin hankinnat sietämätön keveys.

*
https://lh5.googleusercontent.com/-hGp2rFVVfmg/UTOzXh_wsmI/AAAAAAAADa4/YxNpTJvxp0k/s1002/Taavetti+tuli.jpg

Kirjauduin sivulle uudeksi jäseneksi/kirjoittajaksi, nimimerkillä ”elekroonikko”, kun en muuta keksinyt. Oikeesti olen Hanski, yksi monien joukossa, eläkkeellä, mutta edelleen töitä tehden. En kuulu siihen joukkoon, jotka pelaavat golfia Costa del Solilla ja odottelevat arkkuun panoa.

Traktori - hankinta tuli ajankohtaiseksi kun päätimme palata maalle, siis lähtöpisteeseen. Ostimme syksyllä pientilan Keski-Suomesta, toki ei mikään suurtila, mutta maata on kuitenkin tarpeisiimme riittävästi. Päällimmäisenä traktorin tarve tulee jo pelkästään lumitöissä, pelkkä pihapiiri on toista hehtaaria ja käsittää 8 rakennusta, siitä ei ihan lumikolalla selvitä. Tietysti on rakentamista, hiukan metsän ja peltotilkun raivuuta ym. Traktorin ja koneiden säilytykseen ja kunnostukseen on hyvät tilat, siinä olikin ostettaessa yksi paikan valtteja. Perintönä tuli talon mukana puolentusinaa erilaisia itse tehtyjä traktorin perään ympättäviä vermeitä, yksi Olympia maamoottori, puimakone, kotitarve- ja viskuumylly ja kaikkea muuta.

Seurailin aikani ”masinistien” ja muiden alan ihmisten jutusteluja, kirjoitinpa vähän itsekin. Siinä kehkeytyi jonkinlainen käsitys vanhoista traktoreista ja problematiikasta niiden ympärillä. Tietysti tuli syynättyä, netti.koneen ja muiden alan sivujen ilmoituksia. Vaikka olet minkälainen tietäjä tai pitkänlinjan masinisti, vanhan traktorin osto on jonkin verran arpapeliä. Toki tieto/ymmärrys auttaa kiertämään pahimmat huijarit ja pommit, molempia kyllä riittää.

Loppujen lopuksi rajasin etsimäni pienempiin ja tarpeitani vastaaviin malleihin. Lähtökohta oli myös se, että pystyn hakemaan koneen trailerilla ja pakulla, eli kone painaa alle 2 tonnin. Jäljelle jäi Dextat ja punaiset Taavetit, joista oli myös kohtalaisesti tarjontaa. Tiirailun jälkeen löysin masinistin kunnostaman David Brown 880 Implematic mallia 1963. Siitä ei oltu ”maalattu” eikä se ollut 20 vuotta lepikossa, vaan toimi mökkitraktorina masinistin lähisukulaisella. Kun hintakin oli vielä kohdallaan kaupat syntyivät heti, masinisti sai kynnysrahat nelivetotraktoriin ja minä sain käyttövalmiin piha-traktorin.
Konemies kunnosti traktorin omiin tarpeisiinsa, juuri sieltä mistä se pitääkin;

- ruiskutuspumppu huollettiin/korjattiin täysin
- polttoaineen siirtopumppu vaihdettiin
- kansipahvi vaihdettiin ja venttiilit säädettiin
- nostimen hydrauliikka kunnostettiin
- uusi akku ja kaikenlaista pientä
- traktori on leimassa ja maantiekuntoinen

Viime viikonloppuna hain traktorin tuolta Härmästä Keski-Suomeen. Talvikelissä se on aina pieni seikkailu, varsinkin kun on hiukka ylikuormaa. Onneksi päätiet olivat kuivat ja sulat, toki viimeinen 30km oli aluksi suojan jälkeistä peilijäätä ja loppu mäkistä jäistä soratietä. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla oli Transitissa kolmas talvi meneillään kitkoilla, eikä muutenkaan etuvetoiseen saa vetäville painoa. Menoa vakautti takakauha takakontissa ja yksi muuripata joista kertyi noin 300kg lisäpainoa. Onneksi pääsin perille ilman pahempia ongelmia, tosin perillä trailerin telin takanen oli täysin tyhjä. Tarkistin ilmat ennen vetoa ja vuokraamon jäljitä paineet olivat mitä sattui, ilmeisesti tuo gummi vuosi jo silloin. Veturini oli ehkä pikkasen pieni tuohon tarkoitukseen, kone kyllä veti 7..8 kymppiä hyvin, mutta takavetoinen 350-sarjan Transiitti olisi paras.

Traktorista jäi positiivinen kuva, se lähti käyntiin kun palmun alta seistyään lavetilla vuorokauden yli 10 asteen pakkasessa. Vaikka kaikki paikat olivat pakkasen jäykistämiä, niin kytkin, vaihteet jopa nostolaite toimi. Missään ei tuntunut olevan väljää ei pyörät tai etuakselisto lonksunut. On tietysti muistettavat, että traktori täyttää tänä vuonna 50 vuotta, joten aivan ehtasta pelistä ole kyse. Lähtökohdat ovat hyvät ja työt sekä aika näyttää mistä tarvitsee kohentaa, kone on jo nyt työkuntoinen.

*

Tervetuloa Taavetti-Tallin sivuille koneenomistajana.

880 implen on moni englantilainen äänestänyt parhaaksi DB:ksi mitä on koskaan valmistettu, joten sillä mittapuulla se on ihan oikein valittu.
(on kyllä moni muukin malli saanut aika hyvin ääniä, joten jakaantuu ne mielipiteet sielläkin)

Siinä on sama moottori kuin 950:ssä, oikein kierrosherkkä nopea diesel, josta tiukan tullen löytyy voimaa ja voimasavuakin kummasti.
Onko kaksoiskytkin? Jos on niin aina parempi, mutta jos ei ole niin sitten pitää totutella siihen, että ulosotto ja hydrauliikka pysähtyy kun kytkinpoljin on pohjaan painettuna. Pihahommat hoituu sillä ihan kevyesti, 60-luvulla tuollaisilla tehtiin pari- kolmekymmentä hehtaarisen tilan työt ja vielä naapureillekin jos omilta kiireiltä ehti.

Paras neuvo, jonka voin antaa uudelle tarktorimiehelle: opettele pitämään ratista kiinni sillä tavalla, ettei peukalo ole ratin kehän sisäpuolella.
Ratti pääsee yleensä lyömään peukalonhankaan vain kerran koska sen kyllä useimmat muistaa sitten lopun ikäänsä.

Kiitos toivotuksista Erkki!
Olen lukenut myös juttujasi ja sitäkautta tiesin tuon Implematicin ominaisuuksista ja britti-arvostuksista.
Tuossa ei ole vielä kaksoiskytkintä, kertoi masinisti, siinä vielä se nelipyttynen kone.
Kone ei savuttanut kovin edes kylmänä, masinisti kertoi pyttyjen ja mukien olleen hyvässä kunnossa.
Kansipaperi oli murtunut kahden pytyn kapeimmasta kannaksesta.
Metallimiehenä masinisti oli tarkistanut kannen ja lokin suoruuden.
Joo, onneksi olen ollut jo kakarasta saakka tekomiehiä, joten en pidä peukaloita keskellä kämmentä
Nuo tehostamattomat ohjauslaitteet olivat ankaria varsinkin entisaikojen sora- ja pöllikuskeille.
Eräskin sukulaismies kertoi monesti paiskautuneensa oveen, kun käänteli Scaniaa laanilla ja sattui kivi eturenkaansyrjään.

Jaaha onnea vaan uudelle taavimiehelle. Mulla ollu kans jo hyvän aikaa 880 imple 63-mallia viimeisiä ennen mallin muutosta kaikilla mausteilla kaksoiskytkin ryömintävaihteet lukot sun muut värkit. Pelihän on mielestäni taavien ketterimpiä ja sisukas vetäjä jopa paksussa lumessa. Tässä mallissa on oikein onnistunut ohjaus ei koskaan ole yrittänytkään iskeä käsille pienillä eturenkailla. Kokemusta on useammasta taavista nykyiseen laivastooni kuuluu 4 eri kokoista.

En mene takuuseen tuosta kaksoiskytkimestä, olen ajanut vain vehkeen alas trailerista ja pienen lenkin pihassa.
Siinä on tasauspyörästön lukko, 3+1 laatikko aluevaihtajalla.
Eturenkaat olivat kapeaharjaiset, ohjaus tuntui aika kevyeltä ja napakalta, en ole varma oliko vaihtajassa vielä puolituksia?
Kun tuo talvi vähän helpottaa täytyy tutustua, paremmalla ajalla traktoriin ja ottaa vähän myös mittoja.

Tervetuloa taavetti-talliin
880 on mukava mökkikone ,kun on vielä nuo perusasiat hyvässä kunnossa.

Tosiaan ilman kaksoiskytkintä pärjää ihan hyvin kun siihen tottuu ja siinä on sekin hyvä puoli että kytkin on pitkäikäinen.
Jos nokkaritilässä lukee livedrive tai valmistenumerossa on A niin silloin on kaksoiskytkin.

Tervetuloa tervetuloa

Tosiaan, sen yksöiskytkimen kanssa oppii olemaan ja elämään sanoo henkilö 56 vuoden kokemuksella. Oppii siihen, että nostolaite ei toimi kun kytkin alhaalla. Joihinkin juttuihin saattaa olla hyödyksi suuntakytkimellä varustettu nivelakseli (linko, lautasniittokone...). Niin ja kytkin on kevyempi ykköskytkimenä, vaikka taavin kytkimen toiminta ja liikerata osuu muutenkin paljon paremmin käyttäjän jäsenten mekaniikkaan kuin joidenkin muiden traktorien.

Taidat muuten olla kuorma-automiehiä kun puhut puolituksista sun muista jutuista. No, todennäköisesti siitä sinun koneesta löytyy kaksi aluetta hidas ja nopea, hitaalla pykälät 1,2 ja 4 (välitysten mukaan luettuna) ja nopealla loput. Taavetissahan on ollut 6+2 aikojen alusta lähtien. Minusta taavi on (vanhana vaihteistojen tekijänä) onnistunut valitsemaan nopeudet aika hyvin, myös pakit. Alkuaan 12 vaihteisessa taavetissa oli 3 keppiä joista se kolmas oli se "puolittaja" (lainausmerkeissä kun ei jaa kahdella).

Siis tervetuloa, hyvin olet valinnut. Ja täältä löytyy varmasti apua mihin vain ongelmaan mikä ei vaadi välitöntä läsäoloa.

Tuo 6-vaihteinen laatikko tuli tarkkaan ottaen valinnaisvarusteeksi Cropmasteriin vuonna 1947. Suosio kasvoi heti niin suureksi, että siitä tuli pian vakiovaruste.

Englannissa traktoreiden vaihdelaatikot porrastettiin viljelykäyttöön. Nopein vaihde on siirtymistä varten ja koska matkat ovat tyypillisesti siellä lyhyitä niin suurelle tienopeudelle ei ollut paljon käyttöä. Vanhemmista englantilaisista puuttuu rahtareiden kaipaama pykälä suurimman ja toiseksi suurimman välistä systemaattisesti. Cropmaster oli siinä suhteessa aika edistykselinen, että tienopeus oli aikalaisekseen nopea ja lantiotuulisuojaa kehuttiinkin mainonnassa lähes välttämättömäksi varusteeksi niin suurissa nopeuksissa! DB:n kuusivaihteinen laatikko oli varsin onnistunut siinä mielessä, että käyttöön tuli samalla kaksi peruutusvaihdetta, äestykseen oli käytettävissä 2...3 nopeutta ja kyntöönkin kaksi.

12 vaihteisen laatikon kertojalla ratkaistiin 60- luvun alkupuolella sitten se ongelma, että kun tienopeudet haluttiin nostaa lailliseen kolmeenkymppiin niin vanhan kuusivaihteisen laatikon ykkönen ja hidas pakki olisivat nopeutuneet liikaa tarkkoja paikkoja ajatellen. Tuolla ylimääräisellä kertojalla saatiin sitten lisää valinnanvaraa esim. perunanostokoneen ja paalaimen vetoon yms. puuhaan jossa ulosoton kierrokset täytyy pitää sopivassa suhteessa ajonopeuteen. Kaksinopeuksinen ulosotto, joka oli vakiovaruste jo Cropmasterissa, oli omiaan lisäämään mahdollisuuksia pelata ajonopeuden/ulosoton pyörimisnopeuden suhteen. Alkuperäinen idea nopeassa ulosotossa oli polttoaineen säästö, koska monet kevyet hommat kuten niitto, pöyhintä tai klapisirkkeli vaativat vain vähän tehoa eikä moottoria tarvitse tehontarpeen puolesta huudattaa isoilla kierroksilla.

Hups, tuli taas hiukan asian sivusta, mutta kun tuli naputeltua niin poiskaan ei viitsi enää ottaa.

Tuossa tutkailin noita datoja ja siinä sanotaan: ”Lisävarusteena oli saatavissa vuodesta 1963 lähtien 12+4 –vaihteisto”. Tuollainen kaavio lootanpäältä löytyi, jota nimitin ”puolittajaksi”. Olen kuorma-automiehiä vaikka leipäni olen ottanut kaikesta muusta raskaanliikenteen kuskin hommista. Tosin poikani on ammattikuski, joten pitäähän minullakin olla vielä rekkakortti, niin kauan kun saan sen pitää.

Implen valmistusvuosi on 1963 ja sarjanumero; 2D, 356579
http://www.tractordata.com/farm-tractors/000/4/0/409-david-brown-880-implematic.html

Kaksoiskytkintä ei ole, mutta se ei ole mikään ongelma, kytkin on kevyt ja tunnokas eikä vispaa yhtään.
Kevään koittaessa on kaikenlaista puuhastelua, nyt ei jouda traktoria entisöimään. Tarkoitus on pistää Imple ajan myötä ihan edustuskuntoon, varsinkin kun perustekniikka toimii jo nyt.

Edustuskuntoon pitää kommentoida sen verran, että nyt on kasvavassa määrin tulossa esiin myös "alkuperäiset" , siis työkuntoiset traktorit, joista on tietenkin lika ja muu öljy pesty pois ja epäilyttävän näköiset viritelmät karsittu ja jos maalaus on alkuperäinen ja suunnilleenkaan tallessa niin ylimaalaukseen ei ryhdytä. "Hienosti patinoitunut" voisi olla yksi määritelmä. Tietenkin otaksutaan, että traktorissa on esim. lampuissa ehyet lasit ja kojetaulun reijissä ehyen näköiset mittarit eikä alkuperäistä tasvirtalaturia ei ole vaihdettu pois. Kaikkien osien ei suinkaan tarvitse olla traktorin omia alkuperäisosia mutta samanlaisia kuitenkin.

Hiukasen enemmän asian vierestä mutta juurikin Erkin mainitsemaan asiaan liittyen. Kaverin -52 Grållen pellellit ovat hyvin tasaisen pintaruosteen peitossa. Sopivanikäinen sukulaispoika tuohon lausumaan, että älä vaan tee mitään noille pelleille. Nykyjään kuulemma nuoret miehet monenlaisilla poppakonsteilla yrittävät saada autonsa samannäköiseksi. On suurinta muotia nyt tämä.

En ole Taavetista mitään näyttelykalua tekemässä, toki kunnoitan DB perinteitä enkä tee työkoneesta myöskään joulukuusta.
Emäntä on sitä mieltä että pitäis tehdä turvakaari, traktorin kaatuessa kun en kerkee hypätä cabriolet-tyyppisestä ohjaamosta. Tai oikeammin se ongelma tulee siitä, kun jään 48 numeroisista saappaista juumiin noihin petaaleihin Enivei...turvakaari voisi olla hyvä myös työvaloille, no - näillänäkymin en tee turvakarta, meillä on sileet maat metässäkin, enkä vanhana kuskina ota juuri riskejä.
Sähköpuoli kaipaa siistimistä, bendix kiukuttelee ainakin pakkasessa. Tunti/kierroslukumittari on hengetön, osan kaapeloinnista voisi vetää niin että piuhat ei roiku pitkin koneen runkoa jne.Taavetissa taisi olla vielä DC-laturi, jos sähnkönkulutus kasvaa voisi vaihtovirtalaturia harkita, nyt mennään näillä koska kaikki pelaa. Edellinen masinisti pisti valot kuntoon, ainakin ne näyttävät olevan oikeilla paikoilla, mutta lienevät tehokkaammat kun alkuperäiset. Työ-/kyntövaloja voisi laittaa taakse pari lisää, se voisi olla rienausta jos ne olisivat LED-tyyppiä, näillä ei ainakaan lataustarve kovin kasvaisi.

elektroonikko kirjoitti:Tuossa tutkailin noita datoja ja siinä sanotaan: ”Lisävarusteena oli saatavissa vuodesta 1963 lähtien 12+4 –vaihteisto”. Tuollainen kaavio lootanpäältä löytyi, jota nimitin ”puolittajaksi”. Olen kuorma-automiehiä vaikka leipäni olen ottanut kaikesta muusta raskaanliikenteen kuskin hommista. Tosin poikani on ammattikuski, joten pitäähän minullakin olla vielä rekkakortti, niin kauan kun saan sen pitää.

Implen valmistusvuosi on 1963 ja sarjanumero; 2D, 356579
http://www.tractordata.com/farm-tractors/000/4/0/409-david-brown-880-implematic.html

Kaksoiskytkintä ei ole, mutta se ei ole mikään ongelma, kytkin on kevyt ja tunnokas eikä vispaa yhtään.
Kevään koittaessa on kaikenlaista puuhastelua, nyt ei jouda traktoria entisöimään. Tarkoitus on pistää Imple ajan myötä ihan edustuskuntoon, varsinkin kun perustekniikka toimii jo nyt.

Juu sehän onkin 880:n valmistenumerossa C tai D merkinnä kaksoiskytkimestä .Elikkä C tarkoitta kaksoiskytkinmallia ja D yksöiskytkintä.

990:ssä A on kaksoiskytkin - ja B yksöiskytkin malli

Niin mun 880 on 880 / CS 355 ... muutama sata ennen linjalta tullutta elektroonikon konetta.
jos C tarkoittaa kaksoiskytkintä onko tuo S sitten kolmekeppisen tunniste. Kaikille vaihteille ei minulla ole löytynyt käyttöä mutta ryömintä on jossain kätevä. Jotkut niitä kaaria harrastaa mutta onko ne pelastanut ketään en tiedä. Ainoa jossa voin kuvitella on tilanne että tie ajossa ohjauksen pettäminen tai muu ohjausvirhe jossa suistuu ojaan tai rinteeseen voi kehyksestä olla hyötyä. Aikoinaan yksi 14 vuotias kossi kuoli aivan meidän likellä ajaessaan majurilla alamäkeen ja vilkuili takaa tulevaa autoa ja väisti liikaa reunaan ja pyöri rinnettä alas. Mutta jos pitää mielessä mahdolliset vaaramomentit eikä pelleile on riski kaatumiseen aika pieni. Ison takarenkaa äkkinäinen tyhjentyminen saa kyllä masiinan kuin masiinan äkkiä pyllähtämään.

990 on taas 990/1-11070... ja uudempaa sarjaa joiden numerot uusittiin helmikuussa 1976. Olisikohan jossain lista näistä kaikista koodeista joista voisi omia vehkeitä pähkäillä.

Ilman ohjaamoa on pärjäilty toistaiseksi ja kerran on muistaakseni mennyt niin tiukille, että on pitänyt tulla pois traktorin päältä ja hinata toisella traktorilla oma pois liukkaalta laskuojan partaalta. Tilanne oli kyllä niin epämiellyttävä etten olisi kyydissä ollut edes turvaohjaamossa...
Sellaisia kaaria näkyy ainakin Englannissa, että se on vain yksi tukevasta putkesta tehty kehys hieman kuljettajan päälinjasta taaksepäin. Nettikoneessa on nähty monelaisia ohjaamoita jälkisovitettuna vanhempiin traktoreihin, taitavat olla pääasiassa purkaamojen pihoilta löytyneitä aihioita.

Mun imple on 880 SE Implematic tyypiltään.
Kaksoiskytkin,kolomekeppiä,tasauspyörästön lukko. Mutta tämähän on -64 eli kolomepyttynen.

Kyllä terve itsesuojeluvaisto pitää traktorin parhaiten pystyssä. En tiedä olenko oikeassa, mutta luulen, että vanhaan aikaan suuri osan ympärimenoista tuli hinaustouvin kiinniittämisestä liian ylös. Renkaiden pito tunnetusti paranee, kun kiinnityspiste on takapyörän akselin yläpuolella. Kun sitten hinattava tökkää johonkin, niin ei kissaa ehdi sanomaan kun on niskallaan maassa ja traktori päällä. Oikein klassinen on se, kun oja-auran keulilla on peräkkäin kaks-kolme traktoria. Tämmösestä ryhmäkäytöstä saattais youtubesta löytyä esimerkkejä, en ole testannut kuitenkaan.

Siitä turvakaaresta muuten. Googlettamalla saattaa onnistua löytämään Vakolan suunnitelmat kotitekoisesta turvakaaresta. Olen joskus (jokunen vuosi sitten) nähnyt mutta en muista tarkkaan miten se meni.

Eikä se koppikaan aina pelasta. Tiedän tapauksen, missä kaveri pääsi hengestään, kun kone teki sivukallistuman hyvin äkisti. Kuski ei ehtinyt seuraamaan ja löi korvallisen niin lujasti hytän rautoihin, että meni kallo sisään.

Kyllä terve itsesuojeluvaisto pitää traktorin parhaiten pystyssä.

Just näin, olen ajanut vuodesta 1967 erilaisia autoja varsin pienin onnettomuuksin, toki tiellä voi joutua kolariin ilman omaa syytä.
Harkintaa ja malttia tarvitaan työ- ja työstökoneiden kanssa muuten voi käydä hassusti.
Pidin Taavetin "käyttöliittymästä" , hallintalaitteet olivat hyvin käsillä, ajo- /tietuntuman hyvä, ohjaus tarkka ja tunnokas.
Suorat laatikot ovat tuttuja, joten kyllä niitä pykälöitä löytyy, tuossa Taavetissa kuten muissakin DB:n malleissa on hyvät lootat.

Ja senkin oon oppi näissä vanhoissa traktoreissa että siitä ratista kannattaakin pitää kiinni! jos pyörähtää äkisti iteksee toiseenlaitaan niin ompi simpukka melkein sökö samalla! ainakin Taavi on tuolle ilmiölle perso,vanhalle isännälle kävi aikanaa just noin Taavissa kun mettässä juuri tempaisi ja senjälkeen sitten olikin simpukka palasina ja remontissa,eipä kuulemma vaan nykysin löydy ehjiä mistään,näin täältäkin saa lukea ja jos löytyyy niin maksaa maltaita!

Jos olka-akseleiden stopparit on paikoillaan tai niin ei pitäisi kääntyä pyörien niin paljon, että vipu tulee simpukasta ulos. On, meinaan muutaman kerran päässyt huitaisemaan oikein kunnolla, mutta ei ole vielä haljennut. Hitsaamallakin noita on korjailtu, se aluminivalu on hitsattavaa lajia.

Minusta ensikokemus 880 Imp ohjauksesta oli hyvin myönteinen. Olen käsityöntekijä ja riski käsistäni enkä mikään "merkonomi", joten ratinvääntö ei ole mikään ongelma. Urakkanuppi voisi olla hyvä, paksumpikehäinen ratti olisi poikaa, tuossa ohuessa liukkaassa pillissä näppylä tai kumitettupintainen hanska pysyy ehkä parhaiten.
Tietysti voisi kokeilla ohjausiskunvaimenninta tai tehostinta, mutta ottaen huomioon maaston jossa liikun ja käyttötarpeeni ohjauksen parantaminen ei ole priorisoinnissa ykkösenä listalla.

Onnittelut "vasta-alulle" Taavettimiehelle ! Hyvän koneen minustakin valitsit. Minulla aikanaan oli samanmallinen ja samanlaisilla takarenkailla (12,4 - 28 tai 13,6 - 28 ) ja nopealla pyörävälityksillä varustettu malli. Kone oli kovalla ajolla ja huonolla huollolla eikä siinä mitään suurempaa ollut. Ainut vika koneessa oli nostolaitteen toiminta ja siihen aikaan ei ollut näin hienoa tietokanavaa kuin Taavetti-talli. Kerroin ohjauspyörän olevan koneessasi ohut, näkyykö jo raudat pinnoitteen alta kuten minun tuossa antiikki koneessa DB 850. Jotenkin minusta noissa punaisissa toimi vaihteisto lutettavammin kuin esim. tuossa minun DB 880 B selestamatic vaikka onkin sama laatikko. Mutta onko Imples vielä normaali painelaakeri kytkimes ettei tuollainen hiilirengas kuten minunkin tuossa selestamatic? Olen vain itsekseni miettinyt, että jarruttaako se hieman kytkinakselin pöyrimistä kytkin irroitettuna ja vaikeuttaa näin vaihteiden kytkeytymistä? En ole ollut läsnä kun Impleen tehty kytkin remonttia, mutta selestamaticin remontissa olen ollut paikalla.

Kyl meil meni ainakin 850 Taavissa ohjaus yli ja stopparit on siel vieläkin paikallaan,että poikkeus näköjään vahvistaa säännöt.
Purkaamoita kierreltiin ja kyseltiin jo sillon -80 luvulla ja kaikki sano että ei oo,oli kuulemma tyypillisin vika Taavissa että hajos simpukka,olihan sitä toki muissakin ja suurin syy varmasti ylimenon jälkeen onkin SE että on päässy vettä akseliamyöden sekaan ja se tehny lopun kuulakierukasta