Kuukauden kone, DB 900

50-luvun alkupuolella kaikki markkinoille saadut maatalouskoneet suorastaan revittiin käsistä ja traktoritehtaat painoivat pitkää päivää saadakseen tavaraa markkinoille. DB Cropmaster, varsinkin diesel versiona, oli hyvin ajan tasalla oleva kone monessa suhteessa: 6-vaihteinen laatikko, 2-nopeuksinen ulosotto, sitkeä ja taloudellinen moottori, jossa riitti teho tavallisen britti- farmin tarpeisiin, hydraulinen kolmipistenostolaite ja laaja valikoima lisälaitteita. Traktorille tehtiin tavallaan köyhennysleikkaus v. 1953 kun varustelutasoa vähennettiin että saatiin lisää hinnoitteluvoimaa markkinoille. Tuulisuoja karsittiin pois, samoin leveät istumalokasuojat ja sohvapenkki yms. ja tyyppimerkeiksi annettiin 25 ja 30. Jo muutamaa vuotta aiemmin oli kuitenkin käynyt selväksi, että mallistoa pitää uudistaa enemmänkin 50 -luvun kuluessa. Henry Merrit oli tehnyt 40 -luvun lopulla kehitystyötä uuden mallin kimpussa, mutta puuha eteni madellen ja David Brown hermostui vetkutteluun. Merrit lähti Morriksen palvelukseen suunnittelemaan Nuffieldia. Jäljelle jäänyt tiimi kaiveli Merritin tekemiä kuvia esiin ja teki muutamia uuden mallin prototyyppejäkin, jotka muistuttivat aika tavalla myöhempiä liukuakseli -Nuffeja. Uudistukset laitettiin lopulta nippuun aika nopeasti noin vuonna 1954, uudesta mallista tulisi korvaaja 25 - 30 sarjalle, siis suunnilleen samaa painoluokkaa, mutta enemmän tehoa ja uuden vuosikymmenen outlookkia. Merkintäsarjan symboliksi haluttiin valita numero, joka "ei tarkoittanut mitään" erityistä traktorin ominaisuutta, päätös osui numeroon 900. David Brown junior oli tuossa vaiheessa traktoridivisioonan johtaja ja hänen toiveitaan noudattaen traktorista tehtiin kaksivärinen: etusäleikkö ja pyörien levyt maalattiin sinisiksi, loput punaisiksi.

Moottoria tuunattiin ja siihen asennettiin ihan uusinta mallia oleva CAV:n jakajapumppu, jolla tehoa saatiin lisää vähemmällä savutuksella. 900- mallin etuakselin raideleveyden säätö oli uudenlainen. Vanhemmissa malleissa raideväli säädettiin myös edessä levypyöriä kääntämällä koska DB oli patentoinut ko. systeemin, mutta nyt oltiin valmiita luopumaan sen käytöstä. Ohjaussimpukan rakenne ei mennyt täysin nappiin; siinä pyrki olemaan jo uutena klappia lain sallima määrä ja nivelien kuluminen pahensi tilannetta. Traktoriin oli suunnitteilla tasauspyörästön lukko ja kaksoiskytkin, mutta lopulta tuli kiire saada uusi kone Royal Smithfield Showhin vuonna 1955, joten osa uudistuksista lykättiin myöhempään vaiheeseen. Painonsiirtohydrauliikka traktorissa oli vakiona, mutta ei vetovastusssäätöä.

40- heppaisella ärhäkällä dieselillä liikkuva 1800 -kiloinen ketterä kone oli silti aikamoinen uutuus v. 1955, varsinkin kun se pystyttiin myymään halvemmalla kuin edeltäjänsä 30D. Muutaman kuukauden kuluttua uuden mallin maine sai kovan kolauksen: Uusia CAV jakajapumppuja alkoi leikata kiinni. Vaikka ongelma paikallistettiin nopeasti ja ongelma saatiin pois päiväjärjestyksestä, uskollinen asiakaskunta tunsi saaneensa näpeilleen ja myynti alkoi tökkiä. 900- maliin tehtiin MK II variaatio, jonka yhteydessä todetut puutteet korjattiin, mutta luottamusta ei saatu palautettua muuten kuin tekemällä isompi kasvojenkohotus vuonna 1958 kun 950 -malli tuli markkinoille. 950 oli huima menestys, olihan siinä enemmän tehoa, uudet värit ja 900-mallissa todetut ongelmat oli poistettu.
Mallina 900 on käynyt myös Englannissa harvinaiseksi, lyhyen tuotantokauden aikana valmistusmäärä jäi aika pieneksi ja mallin menetetty maine vähensi kiinnostusta ostaa niitä käytettynä tai ylläpitää aktiivi palveluksessa. Mikä on yllättävää, niin Ruotsissa niitä on hengissä DB 40D -merkinnällä aika mukavasti vielä, mutta Suomessa paljon vähemmän. Suomessa yksi kipupiste oli varmasti myös se, että jakajapumppu on hyvin arka vedelle polttoaineen seassa ja omien polttoainetynnyreiden ja osuuskauppojen isompien tankkien puhtaus oli 50 -luvulla vähän niin ja näin. Rivipumpulliset koneet olivat kondenssivedelle sietoisempia.

Kesän tapahtumiin olisi mukava saada myös muutamia 900 -malleja näytille, aina parempi jos sattuu olemaan paraatikunnossa niin voi esittäytyä livenä.

Jälkikäteen olen tämän huomannu että harvinainen ON,meillä kun tuommoisen motti aikoinaan halkesi kun jäi vedet sisälle ja purettiin toiseen pienempään 850 Taaviin varaosiksi,EI OLISI KOSKAAN PITÄNY PURKAA!!
Vuosimalli oli jotain välillä -58-59??
Nyttemmin en sitte purakkaan enää mitään järkevää tai toisinaan vähämmänkin järkevää heh,toivotaan että ne mitkä vielä on olemassa tai ne mitä elvytetään säilyy tuleville sukupolville!

900 :lle kunniaa. Minulla on db900 veteraani joka on uskollisesti pyörittänyt kenttäsirkkeliä jo yli 40 vuotta. Aika kunnioitettava on se tukkimäärä jonka on taapeliin sahannut. Koneen tehoja on aikoinaan nostettu ehkä kymmenkunta pollea. Vielä tänä keväänä sahasin muutaman kuution tuulenkaatoja. Minulle tuo taavi on kuin hyvä hevonen luotettava kaveri. Vanhenemme yhdessä ja autamme toisiamme. Hyvällä huolenpidolla tunteja on kertynyt arvaamaton määrä mutta ilman mittaria ei osaa sanoa mitään varmaa. Mutta melkoinen läjä olisi tynnyreitä jos olisi polttoaine ja öljypytyt samassa läjässä. Niin vaikka ei peli muilla ominaisuuksillaan häikäise niin sahanpyörittäjänä on ollut verraton. Tietysti nykyisin pelit on isoja (turhan isoja kannattavuus on mennyttä)

DB 900 Mark II eroaa muutamista kohdistaan Mark I:stä: Moottorirunko on kotelopalkkirakenteinen, ohjausvaihde on toisenlainen ja keskempänä kojetaulua, konepellissä merkit ovat erilaiset. Itseasiassa Mark II on varsin lähellä 950:stä, jossa on pari hevosvoimaa enemmän ja kelta-puna -väritys. Myös ysistatasen sai aluksi myöskin kaasutinversiona, mutta Suomessa en muista sellaista nähneeni. Moottori on märkäputkinen 2,7 litran nelonen, joka jatkoi elämäänsä 950- mallissa sekä alkupään 880:ssa. Jos muistan oikein, niin kannenpulttien määrässä tai sijainnissa on eroa 900:n ja 950:n välillä. Muten ne on varsin samanlaisista osista tehty.

Ja olipa tuo samainen 900 ensimmäinen moottoripeli mitä tuli pikkupoikana ajettua,oli siinä kaupungin kaverit ihmeissään kun kysyivät että mitenkäs mä jaksan kytkintä käyttää ja sanoin et ihan herkkähän se on!
Heeh sehän se onkin Taavin hyväpuoli kytkin on herkempi kuin monessa autossa!
Ehkä senvuoksi vanhaisäntäkin halus sitte toisenkin Taavetin taloon kun oli herkkälaite ja vanhallemiehelle tilaa mennä penkille,ainakin täs B-275 Natikkassa pitää kayttää IHAN eritaktiikkaa mennä ylös/ales heh!

12 vuotta ja 9 kuukautta oli omistuksessa ensimmäisen sukupolven 900. Ostin työkaverilta kuivana ja kesällä kun kaivoin kantta auki näkyi karu totuus, kannessa 2-3 välissä on 7 cm ylöspäin tullut halkeama ja lohkon etu- ja takakulmat samaten ja sokerina pohjalla vesihanan molemmin puolin. Kone pihanperälle ja kattoa päälle, puoliksi purettuna ja sitten alkoi se hillitön lohkojahti. Kesä meni purkaamoita kiertäessä ja parhaana päivänä 20 lohkoa sai hylkytuomion. Yhden kaivoin muuraiskeosta esille ja samalla lopputuloksella. Yhtenä päivänä tarjottiin kantta, juu ei oli vastaus. Vuonna -95 valmistui talli ja kone seinien sisäpuolelle. Lohko pois välistä ja liitin etu- ja takapään yhteen ja tuumasin et ole siinä joku päivä mulla on ehjä lohko. Pari viikoa meni ja keltaisessä pörssissä 880 implen kone kaupan. Samana iltana kaverin hiluxin lavalla ehjä kone ja veisateessa varpattiin moottori lavalta perävaunuun jolla siirto koneen viereen. Koneen vaihto sujui hyvin ja vauhtipyörä vaihtoon ja sitten iski milläs keskitän kytkimen kun savut koneesta pyöri mielessä. Kuinka ollakkaan käteen osui tuo anttilan halpa stanley-ruuvimeisseli ja kierros pakkausteippiä ympärille ja kytkimen keskitystappi oli löytynyt, kaikkea ne britit ajattelee. Savut ja ekan ajot tuli tehtyä ilman sähköjä, lokasuojia ja muita varusteita, kone oli kuitenkin koko ajan vakuutettuna ja rekisterissä. Ekan ajoreissun jälkeen oli naapurin eka kysymys, mitä oli tankissa. Mobilin 1-litran mittakannu kun oli säiliönä ja löpöllä mentiin. Tulihan ripitys et pitää ajaa dieselillä, kysyin oliko toi sun suurin murhe, kun kone on valoton, pellitön ja eikä vetovarsia eikä koukkua. Pitihän sitten venttiilit säätää kun kone kerran kävi ja käynti loppui siihen paikkaan, kansi pois ja kolmosen imuventtiili jossain kannen uumenissa ja taas tylyä tekstiä, ei kannata korjata. Kansijahti alkoi ja alkoi usko loppumaan, kunnes muistin et mulle tarjottiin kantta joku vuosi takaperin. Huoltoliike hävinnyt paikalta, kyliltä sai nimen ja puhelinnumeron ja mielenkiintoinen puhelinsoitto sai alkunsa. Moro, vieläkö sulla on taavetin kansi tallessa. EI, tais mennä muuton yhteydessä romulavalle, mut mää käyn kattomassa tuolta pöydän alta. Katos ihmettä se on vielä täällä, nyt mä muistan se kävi romulavan reunalla. Mut sanoin kaverille et otetaan talteen kun siinä on toi vesipumppu kiinni. Hinnasta päästiin sopuun ja noutaessa selvis kannen historia, loppuvuodesta oli asiakkaan rahat niin tiukilla et kansi tuli osamaksuna remontista. Kansi koneistamon kautta paikoilleen ja hyvä tuli. Etupään ylisuurivälys korjattiin sorvarilla tehdyllä holkilla ja uusilla raidetangonpäillä. Yhtenä ehtoona lähdin hakemaan kärryä kotia ja kuinka ollakkaan etupyörä irti kesken ajon. Navasta oli kierteet aivan loppu, pultit sai kiristää 4 km ajon jälkeen. Navoista kierteet pois ja uudet pultit ja mutterit niin johan pysyi renkaat menossa mukana. Nostolaitteen käyttö asetti omat haasteensa kun varret liikkui vain kytkimen ollessa ylhäällä. Näyttäähän toi DB vielä keikkuvan liikkuvien koneiden kirjoissa ja olis kaupankin, nyt annetaan olla.

Jep mullakin vielä löytyy 900 kansi,täydellinen on ja oikastukkin joskus,hmm jotain muutakin varmaan on mikä ei käy 850seen??( AI niin ehjä kampurakin vielä on jne)
Semmonen 850 täs perikunnalla kun on vielä ja viimesiä vetelee jo sekin!

Tuli vielä mieleen että tietämys vanhoista koneista olisi jotenkin hyvä olla niin että kaikki saman tyypin tiedon voisi löytää hellpommin samasta paikasta. Nykyään innokas roplaaja ei jaksa kelata kymmeniä eri postauksia läpi löytääkseen tärkeitä apuja projektiinsa. Tuli tuo mieleen kun katselin mielenkiinnosta nim.m Osmon aikeita ryhtyä laittelemaan DB900 mallia tuolla Masinisti sivuilla. Ymmärrän että hän siellä sivuilla on ”kotonaan” mutta kyllä Taavettisivut on monin verroin lajempi tietämys ja huom. kokemus merkin kohdalla. Joillakin on tietysti kova hinku kommentoida asioita ilman omia kokemuksia ”kuulopuheina”. Kaikki eivät ota lainkaan huomioon että on melkoisen eri asia kuulopuheet ja kokemus.
Mutta näilläkin sivuilla on monta keskusteluvitjaa joissa tuodaan asioita esille usein toistettuja ohjeita. Mutta niin kuin alussa kirjoitin moniko jaksaa kaikkea kahlata läpi joka tiedonmurun löytääkseen.

Monella on kantapään kautta hankittua tietoa esim.Taavetista jo yli 60 vuoden ajalta ja monella vielä enäpikin. Mutta vaatimattomana en ole tietojani tyrkyttämässä  kun monien nuorien asenne on se että kyllä he osaa ilmankin vanhoja höperöitä ukkoja kuuntelematta.
Mutta kun muistan ne ajat jolloin itse kipeästi kaipasin tietoa ja oli vain puhelin jolla kymmenien soittojen jälkeen sai johonkin asiaan kunnolla selvyyttä, niin mielelläni auttaisin tiedoillani nuorempia jossain, ettei niin hirveästi joutuisi kantapään kautta opiskelemaan. Tiedän aika monta joilla on hermo pettänyt ja homma jäänyt kesken. Ymmärrän myös hyvin ettei kaikilla voi olla samaa sitkeyttä ja sinniä pakertaa ja voittaa vaikeudet kun seinä näyttää olevan pystyssä.
Monet myös laskevat kannattavuutta. Minä olen kuitenkin arvioinut tilanteen kerrallaan enkä laske työlleni suuria tuottoja. Olen kuitenkin saanut suurimmat iloni ja tyydytykseni kun olen onnistunut vaikean asian saamaan kuntoon. Sen tuoma kokemus on ollut minulle parasta palkkaa.

Ymmärrän ettei tällaisten tutisevien välirauhan aikana syntyneiden ukkojen olisi enää sopivaa kirjoitella tänne tietämyksiään. Mutta toisaalta kun olen itse saanut saappaanvarren mittaisesta ”oppia” vanhojen seppien hyvistä kokemuksista olen oppinut vanhoja osaajia arvostamaan.
Pojat on pyytäneet kirjoittamaan kokemuksistani mm. DB900 koskien. Saa nähdä saanko aikaiseksi kun oma kunto reistailee väliin melkoisesti ja vie kaiken halun. Kuten tämäkin joulukuu on mennyt melkein makuulla kun särin selkäni ettei istuminen ole juuri käynyt. Painavaa kohmeist nivelaksilaa viritellessä lingon ja traktorin väliin ähkin selkäni rikki. Katsotaan katsotaan mutta kiinnostuneille kysyjille yritän vastata yks. Viesteillä ja sähköposteilla.
Lainaan tähän vielä tuon pätkän jonka Exso ystävällisesti toisessa vitjassa laittoi pari vuotta sitten kun en päässyt sivuilla kirjoittamaan.

>Tuota Mattkaun juttua on pakko kokemuksesta kommentoida. Komppaan ja lisään että kokemus kantapään kautta opetti miten koneen sai lopulta kestämään. Minun koneessa on edelleen nuo 15 kannenpulttia ja uskoakseni muillakin koneen omistajalla. Siis ei muotoa oli vaan on.

1 -2 ja 3-4 sylinterien väliset kannakset on todella pienet. Vielä 80-luvun alussa saattoi saada sen alkuperäisen tiivisteen jossa oli nuo 15 reikää pulteille. Pian kuitenkin sai enää uudempaa tiivistettä joka sopi siis useampaan versioon ja siinä on 17 reikää pulteille. No nyt heikkeni tiiviste ratkaisevasti juuri kriittisimmästä kohdasta jossa siis 900 ei ole pulttia mutta tiivisteessä kyllä reikä.

Huomasin tämän että tiiviste aina paloi juuri reijän kohdalta poikki. Niinpä leikkasin tarkalla meistillä juuri reikien kokoiset prikat entisestä tiivisteestä ja laitoin lisäksi ohutta kuparipeltiä lisävahvikkeeksi kapeimpiin kohtiin sekä huolellinen pulttien ja reikien puhdistus ynnä kiristys (moneen kertaan) ja kireys hiukan yli 17 kp. Sitten en koskaan enää käynnistänyt konetta kylmänä vaan aina nesteet lämpimiksi ensin. Nyt on kone kestänyt 10 v ehjänä. Viimeksi hajotin tyhmyyttäni kun äestin raskaasti perunamaata ja kone kuumeni turhanpäiten liikaa.

Uskolliseti on 900 pyörittänyt kenttäsirkkeliäni kuitenkin jo 40 vuotta vuosittain. Parhaimpna vuosin noin 1300 tukkia. Lisäksi pyörittää puimakonettani koska muissa ei ole remmisiivaa.

Mallihan on kömpelö ajettava vaikka aikoinaan sillä kyntelinkin jonkun verran. Mutta sirkkelin pyörittäjänä se on ollut peto ja sitkeä ja lähes jalkahiellä ruokittava. Siinähän kone saa laulaa 80-90 % kierroksilla tutikaupalla ja kestää sen mielellään kun on hyvää öljyä ja riittävä jäähdytys eikä päästä kiehumaan vahingossakaan. Tuntimittari on hajonnut jo kauan sitten että ei voi sanoa muuta kuin että laulanut on ja paljon.>

Kohtuullisen loivaa uutta vuotta kaikille ja menestystä toimissanne

pakki kirjoittaa asiaa.itekkin paljon ruuvannu mutta hyvää tietoa oon saanut vanhoilta merkin asentajilta.ei ole nykyään merkkiliikkeissä enää sitä tietoa,mitä näillä vanhoilla jermuilla on vanhemmasta kalustosta.viimeksi sain hyvät neuvot sylinteriputkien passaamiseen,ulkomuistista luetteli esikiristys ja korkeusarvot,tarkat laitettavat nuo putket,ettei vuoda.

Kyllä tiedon jakaminen on arvotettavaa. Näistä vanhoista koneista kun ei välttämättä muuta tietoa ole tai ainakaan paikkaa, mistä kysyä. Täältä on monet neuvot löytynyt kysymällä ja selaamalla vanhoja tekstejä sekä itsekin on karttuneen kokemuksen myöden osannut auttaa toisia.

Hyvää ja onnekasta tulevaa vuotta 2020 niin lukijoille kuin taaveteillekin.

Pakki kirjoitti:Tuli vielä mieleen että tietämys vanhoista koneista olisi jotenkin hyvä olla niin että kaikki saman tyypin tiedon voisi löytää hellpommin samasta paikasta. Nykyään innokas roplaaja ei jaksa kelata kymmeniä eri postauksia läpi löytääkseen tärkeitä apuja projektiinsa. Tuli tuo mieleen kun katselin mielenkiinnosta nim.m Osmon aikeita ryhtyä laittelemaan DB900 mallia tuolla Masinisti sivuilla. Ymmärrän että hän siellä sivuilla on ”kotonaan” mutta kyllä Taavettisivut on monin verroin lajempi tietämys ja huom. kokemus merkin kohdalla. Joillakin on tietysti kova hinku kommentoida asioita ilman omia kokemuksia ”kuulopuheina”. Kaikki eivät ota lainkaan huomioon että on melkoisen eri asia kuulopuheet ja kokemus.
Mutta näilläkin sivuilla on monta keskusteluvitjaa joissa tuodaan asioita esille usein toistettuja ohjeita. Mutta niin kuin alussa kirjoitin moniko jaksaa kaikkea kahlata läpi joka tiedonmurun löytääkseen.

Monella on kantapään kautta hankittua tietoa esim.Taavetista jo yli 60 vuoden ajalta ja monella vielä enäpikin. Mutta vaatimattomana en ole tietojani tyrkyttämässä  kun monien nuorien asenne on se että kyllä he osaa ilmankin vanhoja höperöitä ukkoja kuuntelematta.
Mutta kun muistan ne ajat jolloin itse kipeästi kaipasin tietoa ja oli vain puhelin jolla kymmenien soittojen jälkeen sai johonkin asiaan kunnolla selvyyttä, niin mielelläni auttaisin tiedoillani nuorempia jossain, ettei niin hirveästi joutuisi kantapään kautta opiskelemaan. Tiedän aika monta joilla on hermo pettänyt ja homma jäänyt kesken. Ymmärrän myös hyvin ettei kaikilla voi olla samaa sitkeyttä ja sinniä pakertaa ja voittaa vaikeudet kun seinä näyttää olevan pystyssä.
Monet myös laskevat kannattavuutta. Minä olen kuitenkin arvioinut tilanteen kerrallaan enkä laske työlleni suuria tuottoja. Olen kuitenkin saanut suurimmat iloni ja tyydytykseni kun olen onnistunut vaikean asian saamaan kuntoon. Sen tuoma kokemus on ollut minulle parasta palkkaa.

Pläräilin aikani foorumia kun muistelin, että kirjoittelin ketjua tännekkin. En löytänyt, mutta sattui kuitenkin tämä ketju silmään. Paljon on tullut tehtyä, lohko on korjattu, moottori rakennettu uusiksi, jäähdytintä paikkailtu, jarrut tehty, hieman peltihommia ja mitä vielä. Tällä hetkellä on menossa apulaitteiden asennus ja ylipäänsä viimeistelykokoonpano Hienoa nyppiä kokoon semmosta, jota on ensin tehnyt pitkään ja hartaasti. Nyt sain värin traktorin päälle ja tässä hieman vertailua. Eka kuva otettu 9.5.2020 ja jälkimmäinen 30.7.2021

https://i.servimg.com/u/f45/20/36/04/76/fb_img10.jpg

https://i.servimg.com/u/f45/20/36/04/76/img_2010.jpg

Paljoa ei ole enää jäljellä. Hydrauliikkaventtiili pitäisi käyttää vielä auki, sillä nostolaite on edelleen tehoton eikä pidä. Olettaisin, että rokonarvet karojen päässä tekee vian, eli kone tarvisi nostolaiteventtiilin karat ja seetit. Lisäksi akkukotelon kansista tarvisi saada piirustus, lähinnä eteen ja taakse osottavien peltien muodosta ja koloista. Taidampa tästä hankkia pikkuhiljaa taas käyttämään kesälomapäivää verstaalle varaosaputkan kautta
Projekti on aiheuttanut jokusen kerran harmaita hiuksia, mutta ajatusmaailma "never give up" on auttanut jaksamaan ja vaikeuksien kautta ollaan päästy voittoon. Täällä Erkki ja Outsider ovat olleet tärkeitä konsultteja

Hydrauliikka toimii niin, että pumppu kierrättää laiskaa öljyä venttiililohkon läpi, kunnes ohivirtausventtiili suljetaan. Öljyn läpivirtaus pysähtyy ja pumppu painaa öljyn sylinterilinjaa kohti jousikuormitteisen takaiskuventtiilin kautta. Jos systeemi vuotaa venttiililohkosta niin vuoto voi olla pito/laskuventtiilissä tai tuossa takaiskuventtiilissä. Jos siinä on ylipaineventtiili pitoventtiilin yhteydessä, niin siinäkin saattaa olla syöpymä joka aiheuttaa vuodon. Heikkoon nostovoimaan pystyy olemaan syypää kulunut ohivirtausventtiili, joka ei pysty tulppaamaan kunnolla ohivirtausta.

Vastoin tutkittua tietoa arvailen, että kaikki nuo venttiilit ovat hiottavissa tiiviiksi vähän kuin moottorin imu- ja pakoventtiilit. Tuo traktori edustaa sitä aikakautta, jolloin yksinkertaiset korjaukset piti olla tehtävissä kotipajalla ja vähillä varaosilla.

900:n pumpun rakenteesta minulla ei ole mitään käsitystä, että pystyykö siinä olemaan huonot tiivisteet. Ehkä tai sitten ei.

Tuon vanhemman kuvan perusteella kysymys on 900 mark2 joten 950 osat voivat olla käypäisiä. Uudempi kuva ei näy?

Joku -58 -59 toi vissiin on koska meillä oli saman kaltainen,akkukotelon kannet varmaankin samat kuin muissakin Taaveissa,meiltäkin kannet poistettiin kun aina ne hitsas akun napoihin ja koneet oli aina sateen suojassa.