Mikä lapiorullaäes

Tunnistaako kukaan mikä lapiorullaäes on kyseessä. Valmistajanlaatta ja mahdolliset muut tekstit ovat kadonneet, mikäli sellaisia on joskus ollut. Ollut ilmeisesti väritykseltään punakeltainen.

Rullat ovat aivan jumissa. Onkohan tuota mahdollista saada vielä pyörimään?

En väitä mitenkään varmaksi, mut voisiko olla Wärtsilä tehtaiden tekosia ?

Empä ole tuon tyylistä lapiorullaa nähny. Maatalous vispilöitä on vissiin 60 luvulla tehty hyvinkin monessa osoitteessa.

Tuossa on kyllä samoja ominaisuuksia kun perhos Sampossa. Olisko perhos sampon parannettu versio.

Wärtsilän lapiorullassa on vissiin ihan liukulaakerointi.
Liukulaakeri ei yhdestä jumiin ruostumisest täysin pilalle mene. Kunhan saa vähänkin nitkumaan ja rasvaa väliin, kyllä sillä vielä pieniä aloja äestää

1960 -luvulla maatalouskoneita tehtailtiin Suomessa monella paikkakunnalla, ahkerasti mm. Ylihärmässä. Siellä valmistettiin mm. Vauhti -merkkistä lapiorullaäestä, mutta tuo ei ole mielestäni semmoinen. Muistaakseni niillä nurkilla tehtiin myös Timantti -merkkistä äestä, mutta sen rakenne ei ole jäänyt mieleen. Sampo taitaa olla niitä harvoja merkkejä, jossa on vierintälaakerit. Siinähän toimii teräakselit tavallaan maata myötäilevänä runkona ja laakereille tulee paljon enemmän rasitusta kuin tällaisissa ulkopuolisella rungolla tehdyissä muokkauskoneissa.

Tuon äkeen liukulaakereissa saattaa olla värimetalliholkit, jotka eivät ruostu teräksen tapaan, mutta akselit on voineet ottaa sen verran ruostetta, että ovat turvonneet kiinni laakeripesiin. Käyttökunnostus ehkä menee jotenkin niin, että laakerit on käytettävä auki vaikka CRC:n ja lekan voimalla ja akselit pyyhkäistävä hiukan sileämmiksi vaikka mirkelituukilla. Sitten vaan rasvaa nippoihin ja kovaa ajoa.

Erkki sen tiesi. Kuvassa on Ylihärmän Tehtaiden Timantti 240. Pienellä haulla siitä löytyi Vakolan lyhkänen koestuspaperi. Se on liukulaakeroitu ja käyttäjien kokemusten mukaan pyrkii keräämään kaikenlaista kuluttavaa laakerien suojuksia kuluttamaan,

Testi löytyy täältä
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/483300/kselostus382.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kiitos tiedoista. Wärtsiläksi tuota itse aluksi epäilin, mutten löytänyt mistään vastaavaa kuvaa. Mukava, että tuosta löytyi tuollainen "kestotestikin". Kunhan aikaa löytyy, täytyy yrittää saada tuosta laakerit taas pyörimään.

Ketä kiinnostaa metallituotteen valmistaminen, niin katsokaapa miten näppärästi tuossa Timantti -äkeen rungossa on käytetty taivutettuja pyöreitä putkia. Hitsaamista on jäänyt lopulta aika vähän. Jos putken katkaisu ja taivuttaminen ovat olleet tehokkaita, niin miestyötunteja yhden äkeen valmistamiseen ei ole kulunut paljonkaan. Ylihärmän konepajoilla oli rationaalinen valmistaminen korkeassa kurssissa jo 60 vuotta sitten. Vakolan koeselostus mainitsee piikkivauriot. Aika oli silloin niin nuori, ettei kaupoissa tainnut olla huokeita ja sitkeitä booriteräksiä, vaan piikit oli tehtävä lähinnä jousiteräksistä ja vastaavista korkeahiilisistä, voimakkaasti karkenevista raaka-aineista. Ne ovat lämpökäsittelyn suhteen aika vaativia teräslajeja, joten ei ole suurikaan ihme jos jokin piikki on jäänyt liian kovaksi joku joku toinen päästynyt liikaakin. Lepakko-Sampoon verrattuna tuossa Timantissa on se ero, että se ei myötäile maan pintaa yhtä herkästi ja sen seurauksena möykkyisen kynnöksen tasaaminen on tehokkaampaa. Toinen hauska piirre on, että etummaisen ja takimmaisen rullaparin kohtaamispiste on eri kohdalla äkeen pituusakseliin nähden. Silloin tulee myös keskilinja muokatuksi laitojen kanssa samalla tavalla.