990 Selectamaticin kansi ja venttiilit

Traktori vm66 s/n 48750, moottori AD4.47B s/n 41404.

Oli päässyt kansi ja ventiilit hieman huonoon kuntoon. Jäähdytyskanavissa on ruostetta ja osa oli tukossa, sekä alkuperäinen kannentiivistekin vaikutti hieman falskanneen.
Pinnat sain kutakuinkin puhtaaksi, mutta 4 ja 5 pakoventtiilit, ja -kanavat ovat ilmeisesti sadeveden vaikutuksesta syöpyneet jonkin verran.
https://drive.google.com/file/d/189_1T51i7TWnjmDV-7NzSj7E898MZBuo/view?usp=sharing
https://drive.google.com/file/d/17q8u8duCiB-UzZQpSD40MMQhRW9sDPcD/view?usp=sharing
https://drive.google.com/file/d/17A-pLsx0zN6M4rVfm8dEQ97pOkSx9sN2/view?usp=sharing
https://drive.google.com/file/d/17xNqp3mW2iwyssWKavcdKp4ZQ3CgmxWY/view?usp=sharing

Tämä on ensimmäinen kerta kun teen venttiilihommia, niin kysyisinkin että kannattaako tuohon koittaa etsiä kokonainen venttiilisarja, vai riittääkö jos uusii pelkät pakoventtiilit?
Sarjan mukana tulisi varmaan myös uudet jouset ja varren kumit, onko ne syytä vaihtaa samalla?

Kansi pitää kai käyttää jokatapauksessa koneistamolla, jotta rupiset seetit saa tiiviiksi?
Ei noita taida saada riittävän pitäväksi pelkästään hiomatahnalla ja kumitutilla pyörittäen.

Juu, kyllä nuo pahimmin kärsineet venttiilit kannattaa laittaa uusiksi. Hyväkuntoisten venttiilien vaihtaminen uusiin on mielestäni turhaa vaikka sitäkin aika paljon tehdään.

Varaosakatalogi näyttää venttiileille eri sarjanumeroa moottorin numeroon 15240 asti ja siitä eteenpäin



Löysin moottorin vasemmasta etureunasta tunnuksen MO23246, onko kyseessä samaa tarkoittava numero?
Asia hieman kummaksuttaa, koska katalogissa numerosarja 928622 on sekä imu- että pakoventtiili

Minulla kuitenkin venttiilit ovat erinäköiset, eli olettaisin näiden numerosarjat olevan 921434 ja 921433

Moottorin numero on stanssattuna oikealle, laturin alapuolelle (ohjaustehostimen pumpun taakse) tasaiseksi koneistettuun kohtaan.
Traktorin sarjanumero on puolestaan oikealle, eturungon yläpintaan stanssattuna hiukan jäähdyttimestä taaksepäin.
Kuvassa oikeanpuoleinen pakoventtiili on ns. vanhaa tyyppiä, jossa on uutena ollut paininkupit, jotka painaa kiiloja löysälle samalla kun venttiili avautuu. Sen tarkoituksena oli saada venttiili pyörähtämään ihan pikkuriikkisen jokaisen avautumisen aikana ja näin saada aikaan tasaisempi kuluminen istukoissa ja lautasissa. Systeemistä luovuttiin aika pian ja vanhoistakin moottoreista melkein kaikista painikupit on poistettu huoltojen yhteydessä. Uusia vanhan tyypin pakoventtiilejä voi olla hyvin vaikea löytää, ainakaan Suomesta, mutta jollain voi olla jemmassa hyviä käytettyjä. Olen siinä käsityksessä, että numerolla 928622 varustetut venttiilit olisivat suoraan korvaavia osia noille vanhan malli pakoventtiileille, mutta kannattaa tarkistaa niistäkin, että lautasen halkaisija on sama, että passaa saman istukan kanssa pariksi. Myös kiinnityslautanen ja sen kiilat ovat tuossa uudemmassa tyypissä erilaiset.

Kiitos Erkki selvennyksestä!

Noiden pakoventtiilien päässä oli tosiaan sellaiset paininkupit, jotka putosi kun käänsin kannen ylösalaisin.
Näitä ei siis kannata enää laittaa takaisin paikoilleen.

Hankintalistalle menee siis uudemman tyyppiset venttiilit ja niiden kaveriksi kiinnityslautaset ja -kiilat.
Ehkäpä myös uudet jouset, koska ohjekirjan mukaan vapaamitta pitäisi olla 50mm ja näistä mittasin suunnilleen 48mm

Tiedän kohdan missä moottorin sarjanumero pitäisi sijaita tasaisella alueella laturin alla, mutta minulla siinä ei sitä näytä olevan. Rungon sarjanumero näkyy etukehdossa

Minusta näyttää siltä, että Peter Williamsin kaupasta löytyy uudet venttiilit: http://www.davidbrownparts.com/Engine.html

Kysy sähköpostilla. Pystyn tilaamaan osat ilman alv:ia kotiosoitteeseesi ja laskuttamaan sitten Suomen alv:n kanssa, mutta
nykyisistä tullimuodollisuuksista minulla ei ole vielä kokemusta, joten siellä saattaa tulla jotain ylimääräistä mutkaa matkaan.

Sattumalta bongasin myös Marjakankaalta oikean tyyppiseltä vaikuttavan ventiilin, jossa mitat täsmää
https://www.konekorjaamo.fi/traktorit/traktorin-osat/david-brown/990-implematic-61-65/pakoventtiili-e-ja-f-moottori.html

Olen tilannut keväällä Marjakankaalta hattuventtiilit. Vaikka hinta hinta olikin korkeahko, ei hatut kuitenkaan kuulunnet kauppaan. Pihlajaniemeltä löytyi käytetty. Varmaan hatuttomatkin löytyy mutta lukitukset täytynee myös uusia.

Kyselin IKH:lta hintoja, niin varaosanumero K928622 on uuden tyyppinen tarvikeventtiili, jonka hinta alle kympin, mutta siihen pitää sitten samalla uusia kiilat ja kiinnityslautaset, jolloin hinta karkaa.
Joten järkevämpi vaihtaa 2kpl noita vanhoja alkuperäismallisia venttiileitä mitä Marjakankaalta saa.
Liekö korkeampaa hintaa saatavuuden lisäksi selittää se, että on tarvikeventtiiliä laadukkaampi, eikä mitään käytössä taipuvaa Kiinan lakritsia.
Hatut minulla oli näissä vielä tallessa, mutta Erkki tuossa aiemmassa viestissä totesi että hattuja on huollossa heitetty menemään.
Mutta onko hatuista luopuminen sitten liittynyt venttiilimallin vaihtumiseen  

Hatuista luopumisen syytä en tiedä, mutta käytössä olevista moottoreista ne on lähes systemaattisesti otettu pois käytöstä. Myös omasta -67 -mallin 1200:een jätin ne asentamatta kun tein siihen venttiiliremonttia joskus yli 10 vuotta sitten. Hyvin se on pelannut ilman niitäkin.

Tarvitsisin kokeneiden neuvoja kun koitan pähkäillä venttiilien säätämistä ns. nollalähtö -tilanteesta.
Kannen sain viimein tänään paikoilleen. ruuvasin kaikki venttiilin säätöruuvit auki asentaessani nokat paikalleen, jottei vahingossakaan tapahdu mitään vääntymisiä.

Ohjekirjasta olen lukenut säätöjärjestyksen, mutta kuinka selvitän lähtötilanteen esim 1 ventiilille, kun säädössä pitää aina kääntää kampiakselia kaksi kierrosta?
Lohkon kyljessä olevista tarkistusluukuista koitin verrata 1 ja 8 venttiilinnostimen liikettä, mutta omaan jakeluun ei tahdit mene.

Hieman jännittää tämä säätäminen, kun tuntuu aina että jos jokin voi mennä pieleen, niin se lähestulkoon aina menee.
Voinko siis pahimmassa tapauksessa saada venttiilit solmuun, jos tahti onkin 1 kierroksen pielessä?

Entä oliko koneen pyörimissuunta oikein, kun kääntää kampiakselin hihnapyörän mutteria myötäpäivään?

Joo, myötäpäivään pyörii.

Ei siellä mitään rikki mene vaikka vähän pyöritteleekin, jos jakopäässä rattaat laitettu oikein.

Minun ohje venttiileille on, ja siis voi aloittaa mistä kohti vain, mutta nyt ohjeessa aloitetaan ykkösestä. Kun ykkönen vaihtaa venttiileitä (eli siis oikeaan suuntaan pyörittäessä pako sulkeutuu ja imu aukeaa) niin nelonen on säädettävissä (siellä on "sytytys") sekä imu että pako. Sitten pyöritetään eteenpäin kuni kakkonen vaihtaa - kolmonen säädetään ja jatkuu... nelonen vaihtaa ja lopuksi kolmonen. Minusta tämä on helpoin. Toimii näin taavetissa kun "sytytysjärjestys" on 1-2-4-3.

Ai niin, sen verran pitää venttiileissä olla säätöä, että näet milloin mikäkin liikkuu

Jakopäähän en ole koskenut.

Ymmärsinkö oikein, ns "9 - sääntöä" ei tarvitse noudattaa, vaan helpompi on säätää yhden sylinterin imu- ja pakoventtiili samalla kertaa?
Eli 1 sylinterissä kun venttiilit ovat liikkeessä, niin 4 sylinterin molemmat venttiilit ovat levossa tarkastusta varten?

Ja säätökohdan ajoituksen voin todeta kun 2 ja 3 sylinterit ovat yläkuolokohdassa suuttimen reiästä katsottaessa?

Joo, voi sitä ysisääntöäkin noudattaa, mutta tuolla "omalla" säännöllä oon säädöt tehnyt 50 vuotta ja hyvin toiminut noin. Ihan riittävän tarkan tuloksen saa ja minusta helpompi muistaa, en osaa laskea yhdeksään.

Tuota sinun kysymyksen toista kohtaa en oiken ymmärtänyt mitä kysyit 2-3 sylinterien kanssa. Jos puhutaan vain venttiilien säädöstä, niin niillä menee ihan samalla tavalla kuin 1-4 sylinterien kanssa eli kun kakkonen vaihtaa niin kolmonen mitataan ja päinvastoin.

Kolme- ja kuusisylinterisellä menee vähän eri lailla, mutta tämä yllä oleva on pätevä nelipyttyisille.

Tarkoitin vain, että miten tarkkaa yleensäottaen on löytää se oikea kohta venttiilin välyksen mittamiselle.  Olen jotenkin siinä käsityksessä että viereisen sylinterin männän lakipiste on se kohta.

Nelipyttyisissä kun syl 1 vaihtaa, säädetään syl 4, kun syl 3 vaihtaa, säädetään syl 2, kun syl 4 vaihtaa, säädetään syl 1 ja kun syl 2 vaihtaa säädetään syl 3.
Eli syl1-4 ja 2-3 toimivat vaihto/säätöpareina

Kiitoksia vastauksista, selkeältähän tuo kuulostaa.
Tajusin lopulta itsekin ettei ole hätäpäivää venttiilien solmuun menemisestä, kun en kerta jakoon ole koskenut.
Tais vaan ensikertalaisella epävarmuus iskeä tappikoneen säätämisestä, kun ei nokkapyörät käänny katseen alla tuomassa varmuutta säätämiseen. : )

Tänään sain viimeinkin taavin käyntiin, ja nätistihän se lähti lämpösessä tallissa seisottuaan. Tunnin verran pihaa lanailin -10 asteen pakkasessa ja lohkon pinta ainakin käsikopelolla kuumaksi meni. Ei muuten enää pulputellut yhtään syylärissä, vaikka nestepinta aika piripinnassa olikin. Nyt olisi sitten ensimmäinen kannen jälkikiristys edessä.
Ajattelin kiristysproseduuriksi sellaista, että merkkaan jokaiseen mutteriin ja pulttiin kohtisuoraan viivan, jonka jälkeen löysytän ainoastaa ykkösmutterin, loput mutterit kiristän samaan asteeseeen mihin ykkönen menee momenttiavaimella. Tämä siksi etten kiristänyt irroittamiani vaarnapultteja takaisin lohkoon ihan vaadittuun 50Nm, mutta kuitenkin aika tiukalle käsimomentilla, kun vaadittu momentti tuntui aika kovalta "kahden mutterin taktiikkaa" käyttäen. ykköspultti ja kolme muuta pulttia olivat sen verran tiukassa kiinni lohkossa, etten tohtinut niitä edes irroittaa silloin kun kannen irti käytin.
Miltäs tällainen ajatus kuulostaa? Koitan siis vain välttää tilannetta, jossa jokin vaarnapulteista päättäisikin löysäys operaatiossa aueta lohkon päästä. Toki mutterien kierteet putsasin ja voitelin moottoriöljyllä kantta asentaessa, mutta silti jännittää operaatio.
Ei ne kaikki pultitkaan enää missään näteimmässä kunnossa olleet ja vähän ruuvipenkki-ihottumaa pinnassa jumiutuneiden muttereiden irroituksen takia.

Jälkikiristyksessä saattaa olla pulttien kesken sen verran eroja että kyllä tehtaanohje on minusta se, jonka kanssa kannattaa edetä. Jos pelottaa, että vaarnapultti pyörähtää, niin eihän sen tarvitse pyörähtää täyttä neljänneskierrosta että se tuntuu kiertyvän helpommin ja kun mutteria vetää kiinni, niin mutterin ja aluslevyn välillä on liukukitka, mikä on aika oleellinen juttu jälkikiristyksessä. Lepokitka on aina isompi, josta syystä mutteria pitää ottaa hiukan pakilla niin että momenttiavaimen naksaus tulee vauhdissa.

Mutta kikkoja on monenlaisia ja itse se on valittava miten menettelee.

Ymmärränkö Erkki viestistäsi, että vaarnapultin aukeminen väärästä päästä ei ole maailman loppu ja kannen uudelleen irroitus? Senkuin vaan vetää takaisin kiinni momenttiin avautui se kummasta päästä vain?
Muutoin vartti auki ennen kiristystä on selvä juttu lepokitkan voittamiseksi, tiedän myös että oikeaoppinen kiristys on rauhallinen ja pysähtymättä.

Vaarnapultti saattaa tosiaan avautua, mutta samalla momentilla sitä on vedetty kiinni kuin mutteriakin, joten se on sitten kiinni kierteiden sileydestä ja voitelusta kummasta päästä löystyy. Useimmissa moottoreissa on kannen pultit, jotka kiristetään samalla systeemillä ja hyvin toimii.

Juu ei haittaa vaikka sieltä alapäästä pinnapultti aukeisikin, kyllä se normaalisti silti kiristyy.

kansi jälkikiristetty ohjeen mukaan momenttiin, ja olipa hyvä etten lähtenyt soveltaa. Mutterit aukesi nätisti, ja merkkien mukaan oli vaihtelua kiristysasteen suhteen. itseasiassa 1-mutteri ja kaksi muuta pitkittäiskeskilinjan "normi mutteria" olivat ainoat jotka eivät kiristyneet alkuasennosta yhtään tiukemmalle. Omatekemä kukonjalka-avainkin toimi hienosti, eikä tarvinnut suutin pa-linjoja irrottaa. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan 12h jälkikiristykseen.

Joo, se on ihan hyvä noudattaa "tehtaan ohjetta". Ne kuitenkin on miettineet sitä asiaa juurikin tähän tapaukseen parhaiten sopivan menettelyn. Kansipahvi antautuu epätasiasesti eikä ensimmäinen kiristyskään välttämättä ole niin tarkka vaikka kuinka huolellisesti sen tekee. Siksi nämä "vanhat koneet" kiristetään uudelleen. Eri asia sitten ovat uudemmat, missä kannen ruuvit vedetään yli myötörajan.

Kukonjalka on näppärä avain. Saattaa olla ihan turha huomio, mutta kerronpa kuitenkin. Kukonjalka pitää olla 90 asteen kulmassa momenttiavaimen varteen, niin silloin avaimen momenttilukemat pitävät paikkansa eli momenttivarsi tulee saman pituiseksi.

Joo, muutama henkilö kenen kanssa jutellut, ei kukonjalka-avain ole ollut tuttu työkalu. Itselläni oli tiedossa, että 90 asteen kulmassa vääntäen ei tarvitse momentteja muuntaa, mutta nyt oli tosiaan ensimmäistä kertaa moinen näppärä kapine käytössä.