1390-1690 kaivurin eteen

Onko Taavetti-tietäjillä kokemusta, miten DB / Case 1390, 1394 tai 1690 tms soveltuu maatilakaivurin eteen?
Kaivuulaitteena olisi Masi, samanlainen kuin Esa 2000.
Tulisi lähinnä ojanperkaukseen, traktori pitäisi olla riittävän iso että yhdistelmällä voisi ajella perattavien ojien päällä.
Onko näissä tilaa hytissä että mahtuu operoimaan kaivuulaitteen vipujen kanssa, aika monessa traktorissa tämä puoli tuntuu olevan hankalaa?

Ittellä on vain pikkukuokka 880:n perässä, joten ei ole omaa kokemusta. Sitä on kätevin käytellä seisaaltaan. Tuttavapiirissä on kuitenkin ollut 1490:n perässä juuri tuollainen Esa ja olivat siihen hyvin tyytyväisiä. Pieneksi kaivuriksi kuulemma mukavasti voimaa ja ulottuvuutta, mutta kuitenkin niin kevyt, että ei mahdottomasti huononna liikkuvuutta. Raidevälin saa aika leveälle kun kääntää takaa levypyörät maljan sisäänpäin. Takapotkun etuakselissa on myös aika paljon säätövaraa, nelikosta en osaa sanoa, riippuu varmaan aika paljon etuakselin merkistä. Jos aikoo mukavasti istua nenä taaksepäin niin varmaankin siinä pitää hiukan modifioida ohjaamon sisustaa.

Laittelin juuri 1490 penkin pyöriväksi , kun tuli pieni kaivuri nostolaitteisiin . Suunnittelin
samalla penkkiin sellaista vekseliä joka siirtäis penkkiä noin 8cm sivuun , samalla nostaen
saman verran . Jalkatila ja kääntyminen paranisi . Nyt on polvet liiaksi koukussa , ja kattoon
olisi tuon verran varaa . Kyllä työntövarren kiinnitys pelottaa , se pitäisi jollain ratkaista .
Tuppisovitteita ei viitsisi rakentaa kun tuo kaivurikin on vähän rimpula ja kaivupäiviä muutama
vuodessa .

Kyllä se työntövarren kiinnitys pikkukuokkimisen kestää, mutta isommalla kaivurilla on kyllä kaikki releet takapäässä aika lujilla, joten esim. tuohon edellämainittuun Esaan kannattaa laittaa runkokiinnikkeet tavalla tai toisella. Työntövarren korvakkeessa on kriitillinen komponentti se kaulus joka on neljällä pultilla kiinni korvakkeen juuressa. Siitä saattaa lohjeta korvat kun tulee riittävän kova nykäys. Siihen paikkaan on kai ollut saatavana myös järeämpiä, sitkeästä teräksestä tehtyjä kauluksia jotka kestää paremmin revittelyä. Itse korvake, niin hennolta kuin näyttääkin, on hyvää materiaalia ja kestää vetää suoraa vetoa tonnikaupalla. Ennemmin löysää peräpötikän kiinnitys taka-akselikotelosta. Viitteliäs seppä saa senkin kyllä varmistettua jos viitsii sommitella ohjaamon alta läpi menevät vetotangot traktorin eturungon kiinnityspisteisiin. Takapäähän pitää sitten laittaa toinen korvake työntövartta varten alkuperäisen yläpuolelle ja nivelöidä se sekä vetotankoihin että akuperäisen korvakkeeseen. Suora veto menee silloin eturungolle ja vain työntövarren pystykomponentti jää peräpötikän painoksi. Alkuperäisissä DB kaivureissa on tuppisovitteet vakiona.

Sitä kaivuria on toistaiseksi käytetty MF675:ssä nostolaitekiinnitteisenä, ja aika varovasti sillä on kaiveltu kun ei hirvii
nostolaitteita ja työntövarren kiinnitystä ja peräreppua revitellä.
Siinä mielessä tuo 1690 oli vaihtoehtona, että olisko siinä jo niin järeät paikat että voisi huoletta laittaa nostolaitteisiin.
Muutenhan se 1690 on jo ehkä turhankin iso kone tuohon hommaan.

Ei voi huoletta laittaa kaivuria nostolaitteeseen Erkki tuossa laittoi hyvän selvityksen edellä.Se työntövarren kaulus ja perärepun kiinnitys ovat vaarassa.Reppu on aika ohkosilla pulteilla akselikotelossa kiinni.

Nostolaitesovituksessa on se huonoa, että tassuilla ei saa traktorin takapäätä kuokan vastapainoksi ellei väliin virittele sylinteriä tai muuta kierretankoa joka estää nostolaitetta nousemasta kun tassut painaa maahan. Sivulta kaivaminen menee silloin semmoiseksi kiikuttelemiseksi joka nitkuttaa nostovarsia ja kääntövarsia ja kaikkea mikä traktorissa on kiinni ettei ole mikään ihme vaikka sieltä jotakin lähtee irti tai katkeaa ajan myötä. Ainakin viljelyhommissa pitää piiriojia ja laskuojia pystyä perkaamaan ajoittain eikä se onnistu juuri muuten kuin sivulta kaivellen.
Oman pikkukuokan kiinnitystä varten tein apurungon, joka on kiinni etupäässä yhdellä tapilla ja takapäässä kahdella. Menihän siihen viikonloppu, rautaa ja puikkoja, mutta toimii niin hyvin, että oli vaivan arvoinen. Kuutostaavi on aikamoinen mörssäri tuohon tarkoitukseen, mutta ainahan liian kanssa pärjää.