1390-1690 kaivurin eteen

Ittellä on vain pikkukuokka 880:n perässä, joten ei ole omaa kokemusta. Sitä on kätevin käytellä seisaaltaan. Tuttavapiirissä on kuitenkin ollut 1490:n perässä juuri tuollainen Esa ja olivat siihen hyvin tyytyväisiä. Pieneksi kaivuriksi kuulemma mukavasti voimaa ja ulottuvuutta, mutta kuitenkin niin kevyt, että ei mahdottomasti huononna liikkuvuutta. Raidevälin saa aika leveälle kun kääntää takaa levypyörät maljan sisäänpäin. Takapotkun etuakselissa on myös aika paljon säätövaraa, nelikosta en osaa sanoa, riippuu varmaan aika paljon etuakselin merkistä. Jos aikoo mukavasti istua nenä taaksepäin niin varmaankin siinä pitää hiukan modifioida ohjaamon sisustaa.

Kyllä se työntövarren kiinnitys pikkukuokkimisen kestää, mutta isommalla kaivurilla on kyllä kaikki releet takapäässä aika lujilla, joten esim. tuohon edellämainittuun Esaan kannattaa laittaa runkokiinnikkeet tavalla tai toisella. Työntövarren korvakkeessa on kriitillinen komponentti se kaulus joka on neljällä pultilla kiinni korvakkeen juuressa. Siitä saattaa lohjeta korvat kun tulee riittävän kova nykäys. Siihen paikkaan on kai ollut saatavana myös järeämpiä, sitkeästä teräksestä tehtyjä kauluksia jotka kestää paremmin revittelyä. Itse korvake, niin hennolta kuin näyttääkin, on hyvää materiaalia ja kestää vetää suoraa vetoa tonnikaupalla. Ennemmin löysää peräpötikän kiinnitys taka-akselikotelosta. Viitteliäs seppä saa senkin kyllä varmistettua jos viitsii sommitella ohjaamon alta läpi menevät vetotangot traktorin eturungon kiinnityspisteisiin. Takapäähän pitää sitten laittaa toinen korvake työntövartta varten alkuperäisen yläpuolelle ja nivelöidä se sekä vetotankoihin että akuperäisen korvakkeeseen. Suora veto menee silloin eturungolle ja vain työntövarren pystykomponentti jää peräpötikän painoksi. Alkuperäisissä DB kaivureissa on tuppisovitteet vakiona.

Nostolaitesovituksessa on se huonoa, että tassuilla ei saa traktorin takapäätä kuokan vastapainoksi ellei väliin virittele sylinteriä tai muuta kierretankoa joka estää nostolaitetta nousemasta kun tassut painaa maahan. Sivulta kaivaminen menee silloin semmoiseksi kiikuttelemiseksi joka nitkuttaa nostovarsia ja kääntövarsia ja kaikkea mikä traktorissa on kiinni ettei ole mikään ihme vaikka sieltä jotakin lähtee irti tai katkeaa ajan myötä. Ainakin viljelyhommissa pitää piiriojia ja laskuojia pystyä perkaamaan ajoittain eikä se onnistu juuri muuten kuin sivulta kaivellen.
Oman pikkukuokan kiinnitystä varten tein apurungon, joka on kiinni etupäässä yhdellä tapilla ja takapäässä kahdella. Menihän siihen viikonloppu, rautaa ja puikkoja, mutta toimii niin hyvin, että oli vaivan arvoinen. Kuutostaavi on aikamoinen mörssäri tuohon tarkoitukseen, mutta ainahan liian kanssa pärjää.