Vettä öljyssä

Jaahas
Tuli siten vissiin tehtyä maailmanennätys vaihdelaatikon vesivoitelussa. Aloin katseleen talven varalta taavettia (880 Sel v.1966). Laatikkoöljyt oli lisääntyneet pari sormenleveyttä. Kone oli seisonut melkein kuukauden, niin ajattelin vain raottaa pohjaproppua ja päästää vedet pois. Ja tulihan sitä sieltä. Kahdeksan ( litraa ihan kirkasta ja vajaa kaksi semmoista sekoitusta, sitten alkoi oikea öljy. Huh sanon vaan. Öljyt oli vaihdettu vuosi sitten kesällä löpöhuuhtelujen kanssa, eli tuotos oli käytännössä tämän kesäisistä sateista (plus mitä oli jäljellä viime syksyn polttoaineen jäänestosta, 2 litraa). Tarinan opetus: laatikkoon osaa mennä uskomaton määrä vettä lyhyellä aikaa ja suurin syyllinen varmasti on vaihdekepin tyven donitsit. Kone seisoi kesän taivasalla, vain piipunsuun suoja peittonaan, talvella oli perä pressun alla.

Onneksi ei tullut paljon ajeltua kesällä.

Vaseliinia vaihdekäpin juuret täyteen ja uudet suojakumit.
Ite ainakin oon niin laiska että en viitsis huonojen suojakumien takia laatikkoa särkeä tai alvariinsa öljyjä vaihdella.

Vaihdekäpit on kyllä melkoinen ränni.

Just näin. On ollut meiningissä vaihtaa donitsien tilalle hammastangon haitarit, mutta.... Selitystähän tämä tietysti on, mutta kun on ollut melkein koko kesän lounaassa ja se aika, mikä on tullut oltua keskisuomessa, on ollut tarkkaan ohjelmoitua. Mutta niinkuin sanottu -seli seli.

kyllä just sentakia meillä onkin avovehkeet katonalla,muuten on kyllä vettä siel sun tääl!
Mut hankalaahan se on jollei tallia ole,meilläkin rakennettiin Natikalle pressukatos kesäks kun tallissa tulee muuta tehtyä

Pidän peräkärrytkin katon alla. Ei oo sateessa ruostuttaminen mitenkään terveellistä.

Tääl kans kun on pienet koneet niin katonalla,oli vanhalla isännällä aina kaikki tapana säilyttää pois sateesta. jospa niillä vielä joskus jotain sitten tekeekin?

Ainakin tunne arvoa omille koneilleni kertyy. Ja monelle ihan käyttöarvoa Vesisateessa vuosien kuluessa niin käyttö - kuin tunnearvokin liukenee maan uumeniin.