David Brown 1490 -81

Ajattelin näin tapaninpäivän kunniaksi sitten tempaista taavetin kannen ylös. Syy irroittamiselle oli paineen muodostus jäähdytysjärjestelmään.

Ajatuksena on vielä ottaa männät ylös koneesta kovan ohivuodon ja puhalluksen takia.

Mutta kuviin ja tunnelmiin...

Siitä lähdettiin, renkaat otin irti tilantakia ja nyt sitten samalla käännän keskiöt toiselle puolelle vannetta ja vähän levennän raideleveyttä.






Otin tämän kuvan siitä syystä, että tuolla ympyröidyllä kohdalla on sitten kannen keinuvipujen voiteluöljyputki. Joka on syytä ottaa irti ennen kannen nostamista pois paikoiltaan. Se putki nimittäin pistää vastaan aikalailla nostamista... En nyt tässä taavetissa koettanut repiä sitä putkea ylös, mutta aiemmassa taavetin koneessa tuli oikaistua/venytettyä sitä putkea kannen nostamisen yhteydessä. Että näin vihjeeksi.



Nostoyritys.




Olihan muuten tiukassa saada kansi nousemaan ylöspäin. Kaksi kansipulttia oli ruostunut reikiinsä todella tiukasti kiinni, ruosteenirroitinta, naputtelua vaarnan päähän vasaralla ja alumiitapilla ja sitten vielä raakavoima sai kannen nousemaan ylös vihdoin ja viimein. Reilut parituntia meni pelkästään saada kansi nousemaan ylös muttereiden irroittamisen jälkeen.




Useamman vuoden seisonta-aika näkyy sylintereissä:





Kyllähän sieltä pahvista sitten löytyi se vuotojälkikin, onneksi! (kolmossylinteri)




Ei nyt äkkiseltään mitenkään pahannäköinen kansi altapäin katsottuna.

Huhut kertoo, että tuo ihan keskimmäinen vaarnapultti saattaa joskus turvota aika tiukasti poraukseensa. Rauta turpoaa noin 7-kertaiseksi kun se ruostuu, joten pieni porausvälys täyttyy ruosteella aika helposti kun se vaan pääsee alkuun. Periaatteessa tuohon pitäis purra mikä tahansa happo, mutta jos välykseen on päässyt öljyä, niin happo ei pääse reagoimaan ruosteen kanssa. Silloin ei asentajalle jää oikein muita keinoja kuin voimakeinot. Kiiloja tuollaisten irrottamiseen on kuulemma toisinaan käytetty.

Kuvista vois päätellä että syliterien pinnat aika huonossa kunnossa

Tuleekohan hyvät hoonilla

Hoonaaminen on tarkkaan ottaen se viimeistelytoimenpide, jolla tehdään kiiltävänsileään pintaan mikroskooppinen naarmutus, johon voiteluainemolekyylit pystyvät menemään asemiin. Jos esim. kampiakselin stefa lakkaa pitämästä, on ennen uuden stefan asennusta suositeltavaa karhentaa kiillottunut akselinkaula esim. 1000:lla vesihiomapaperilla.  Muutoin uusi stefa saattaa imaista itsensä kiinni kiillottuneeseen kohtaan ja siitä leikkautuu irti pieniä partikkeleita jolloin stefa tavallaan hajoaa vaikka sitä ei paljaalla silmällä voi nähdä.
Jos sylinterissä on kohtia, joihin korroosio on ehtinyt syömään muutaman mikronin syvyistä pittinkiä, sitä ei pysty poistamaan hoonaamalla. Pienoinen pinnankarheus voi päinvastoin parantaa männänrenkaiden ja sylinterin seinämän välistä voitelua.

Pikku pittinki ei pysty pilaamaan moottorin puristuksia, mutta karheus saattaa nopeuttaa männänrenkaiden kulumista. Männänrengas toimii tosiasiassa niin, että männän päällä oleva paine tunkeutuu renkaan takapuolelle ja painaa sitä sylinterin seinämää vasten samalla kun renkaan alapinta tiivistyy renkaan uran alapintaa vasten samalla paineella. Kun moottoria pyörittää kansi avattuna, on männänrenkaan paine seinämää vasten pieni kun vertaa siihen mitä tapahtuu kun ajetaan isolla teholla.

No niin, nyt on sitten "rojut" pöydällä. Tavallaan pettymys oli se, että männärenkaat eivät olleetkaan mistään männästä poikki, vaan kaikissa männissä oli ehjät renkaat. Ja toisaalta se olikin taas hyvä uutinen sinällään, ettei ne olleetkaan poikki...  Eli männänrenkaista ei sinällään johtunutkaan ohivuoto, vaan huonopintaisista sylinterinseinämistä.

Eli nyt mitä olen purkanut esiin, voi todeta sen että tällä taavetilla ei ole ajettu enempään kuin se mitä tuntimittari näyttää (~3600h) Laakerit on ns. hyväkuntoiset, männät renkaineen hyväkuntoiset, kansi ehjän näköinen jne. Mutta sitten taas päästään siihen, että kaikesta huomaa kun että traktori on seisonut pitkän tovin käyttämättä. Eli kosteutta on tiivistynyt moottorin sisään ja aiheuttanut ruostumista jne.
Koneet tykkää kun niillä ajetaan! (lainatakseni ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisen sanoja Kummelista.)

Sitten kuviin.

Öljyt on vaihdettu, mutta kuitenkin öljypohjaan oli kertynyt paksu kerros epämääräistä töhnää.
(kameran salama vääristää värejä kuvassa.)


Näkymää altapäin.




Männät pöydällä.



Sitten mielenkiintoisiin kuviin. Nimittäin KK-laakereihin. Laakerit sinällään näyttää kulumattomilta (eli vähänajettu moottori) Mutta kun tarkemmin katselee kuvia, niin havaitsee outoja laakeripinnan irtoamisia itse laakereista.
Kaikista, mistä on tuolta yläreunasta lähtenyt irti pinta, ovat alapuolen, siis kannen laakereita.





Kameralla näkee paremmin melkein kuin silmällä sylinterin seinämien kunnon.





Taas pistää hetkeksi aikaa miettimään, että mitähän sitä tekisi...


Asiasta vaarnaruuviin. Olit Erkki oikeassa siitä vaarnaruuvista, se kaikista tiukin vaarna oli juuri tuo keskellä kantta sijainnut tappi. Siinä oli vasemmallakin puolella yksi vaarna tiukassa pesässään, mutta se lähti kohtalaisen työn tuloksena irti. Tuo keskimmäinen tuotti sen suurimman ongelman.

Tuon keskimmäisen pultin kanssa on itselläkin ollut joskus jonkin verran ohjelmaa, kahdenkin 1410pin koneen avauksessa.... Mistä lienee saavan kosteutta, kun keskellä on, että ruostuu ??

Kiilaamalla ja takomalla ja lämmön avustuksella auki on kuitenkin lähteneet.....

Ylikokoon tuo on porattava jos hyvän haluaa.

Yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Valuun tulee kyllä värimuutoksia, mutta ei siellä silti välttämättä ole pahoja pintavirheitä. Jos koneen männänrenkaat on ehyet niin veikkaan, että ne pysyy ehyinä vastakin. Tiedän tapauksia, että moottori on juminut monen vuoden seisaallaan olon jälkeen ja se on siitä vaan nykäisty irti ja jatkettu ajamista ilman purkua, poraamista tai hoonaamista. Olen itse ajanut mm. yhdella Opel Kadettin koneella yli 100 000 km vaikka se oli edellisen omistajan jäljiltä hiukan tarttunut käytön puutteessa.

Sama pätee kampiakselin kuntoon. Totta kai se on hyvä kun siitä näkee kaulasta kuvansa, mutta käytössä on hirmuinen määrä kampia, joista ei moottoriopin käsikirjoissa ole mitään hyvää sanottavaa. Noista Jyryyttimen 1490:n liuskoista on vaikea sanoa, että mikä siellä on nuo merkkaukset tehneet. Jo pieni määrä öljyn sekaan vuotanutta glykolia riittää aikaansaamaan täsytuhon.

Nuo laakerit kiinnostaa sen takia, kun samanlaisia vaurioita esiintyy ainakin Toyota LandCruiser HDJ 80- sarjan moottoreissa, jotka ovat siis turbo koneita, käsittääkseni laakeriongelmia ei sitten esiinny kuitenkaan turbottomassa versiossa (HZJ)

Tässä kuva HDJ:n laakereista, samanlaista jälkeä, ja pahempiakin esiintyy juuri tässä mallissa.

Noissa Taavin liuskoissa tuo kuoriutunut kohta on jännästi vähäisen pintapaineen alueella, kun taas Toyon moottorissa jälkeä on lähempänä kannen keskikohtaa. Kovimman kuormituksen alue on tietenkin kiertokangen puolella, mutta siellä on myös jäykin laakeripesä.

Josko paikallista jumia vähäisen käytön takia, ja ihan vaan laakerin rakenteesta johtuvaa ( tavallaan huonoa laatua ?? )

Uuttavuotta vaan Talliin!

Kävin sitten kurkkimassa taavetin ympärillä, ajatuksena että josko nyt sitten kuitenkin ottaisin tuon moottorilohkon irti ja porauttaisi sen.
Mutta työtä vaan tuntuu melkoisesti teettävän, että sen lohkon saa pois sieltä rungon välistä. Eli siis se olisi katkaistava. Eihän tuota lohkoa saa ilman katkaisua irti rungosta ?? Vai saako sen lohkon irti ilman katkaisua ??

Lähinnä siinä katkaisussa mietityttää se, että rungonpultit näytti menevän juuri polttoainetankkien etupuolelle. Ja jotta ne pultit saa pois, niin tankkeja on siirrettävä/irroitettava pois paikoiltaan taas että ruuvit mahtuu tulemaan ylipäätänsä pois paikoiltaan...
Tankitkin ovat juuri sopivasti miltei täynnä polttoainetta..

No sehän on nyt ihan normaalia, että tankataan täyteen juuri ennen remontin aloitusta.....
Tälläistä huomannut jokusenkin koneen kohdalla.... Ja sitten saa lutrata sen löpön kanssa.... ( parhaimmillaan jostain vehkeestä sellasen 130-150L valuttanut kanistereihin.... )

Hyvää Uutta Vuotta !!

1490 ei ole kovin tuttu tyyppi mutta kyllä kuusmukisen ainakin saa katkaistua koskematta polttoainetankkeihin.
Samoin 1394.

Jos lohkon haluaa pois niin helpoin homma on katkaisu.

Tästä on useampi vuosi kun olen viimeeksi 1490:n katkaissut mutta vahva muistikuva on ettei tankkeja tarvitse irroitella. Ei niitä tankien etupuolella olevia runkopultteja tarvitse saada välttämättä kokonaan pois, kiertää niin paljon auki kuin saa ja ottaa eturunkoa taas vähän eteenpäin.

Muutamassa samanlaisessa koneessa on ollu laakereissa samaa vikaa ja nestettä on ollu öljyissä,kannattaiskohan putkittaa jos huokosia sylintereissä.

Kansi on todennäköisesti kiero ja voi olla halkeinki,allekirjoittaneella näin oli 90 luvun alussa 1490 moottorissa,ilmaa pukkasi aina niin paljon että lämmityslaite puhalti kylmää,korjausi kun vaihdoin kannen,höyläys ei korjannu tilannetta.

Kansi juuttuu kyseiseen pulttiin tosi lujaan ja on vaikea irroitettava,melkein keula on noussu ilmaan kun taljalla vetoa ennen kiilausta,ihme juttu tuo vaarnapulttihomma,yhteen koneeseen tein takasillan pultista lyhentämällä ja kierteyttämällä normi pultin tuon ruostuneen tilalle niinkun yleensä kansipultit on ja hyvin kesti kiristää paikalleen.



Ei tarvi irroittaa tankkeja,hytin lattian luukusta kojelaudan alta pari pulttia,sitten polveamalla katkeaa painelaakerien käyttöaksiloiden välistä,kunhan rakoaa hieman niin löysää voiteluputki irti että ei katkia,hyttää pitää hieman nostaa edestä,kaasuvipuja hytän alta irti jne,ei mikään helpoin katkastava ja kasattava kun etu ja takarunkojen liukunastat pitää mennä yhtä aikaa sijaansa.

Mittarin vaijeri on yleinen paikalleen unohtuva,muista se irrottaa,moottorin johtopistoke,orbin ja lämppärin putket,kytkinsylinterin letku jne

Jos hydrauliikan imuputkessa ei ole kumiputkiliitosta katkaisukohdassa niin sahaa vaan se poikki ja tee se,ensimmäisistä -90 sarjalaisista se puuttuu ja täyspitkä putkensarvi on oikein hankala irrotettava ja liitettävä.

Taavetin laitan nyt poikki ja kiikutan moottorilohkon porattavaksi. Mutta onhan sitten ikävä kone purettavaksi, hyvä ettei vielä nostolaitteen sivurajoittimia pidä irroittaa moottorin irroitusta varten...
Putket, letkut ja johdot on nyt irroitettu ja seuraavaksi sitten pitäisi pukkeja kehitellä takapään alle ja pumppukärryn päälle.
Hydrauliikan putkissa oli katkaisukohdat kytkimen ja vaihteiston välissä, joten imuputkea ei joutunut katkomaan.



Tiukka väli, mutta irtoaahan nuo ruuvit pikku pätkissä.

Olipa hyvä, että tuosta rasvaletkusta mainittiin. Nimittäin olisin sen kyllä helposti nykäissyt poikki katkaisun yhteydessä.
No, nyt taavetti on kuitenkin kahdessa osassa.



Olikos muuten tuossa kytkimen purkamisessa mitään sen kummempaa huomioitavaa ? Ts. pääseekö kytkin rämähtämään "silmille" kun ruuvit löysää asetelman ulkokehältä.

Kytkin onnistuu löysätä vauhtipyörästä,ei tule silmille mutta jos meet ajolevyn vaihtamaan tarvii jo oikeat työkalut.

1490 on yksi isotöisimmistä katkastavista,traktorin perusrakenne on tosi vanhalta ajalta ja siihen on lisätty tavaraa tarpeen mukaan kylykeen ja päälle ja taakse ja etteen

1390pin kun joku vuosi sitten katkoin, otin mittoja kaavelin, ja vauhtipyörän pinnoista ( mistä sai ) käpälien tasoon jo etukäteen, ennenkuin irroitin, saati kaksosta räväytin kappaleiksi..... Toimiva tuli, asetelmaa ei uusittu, mutta johkin kohtaan kyllä kytkinpintaan sorvinterää näytettiin.....

Ite en mitää muistanu mittailla ku levyn vaihoin, mutta sitte sain V-M:ltä mitat nii sai jopa toimimaa vaikka ite teinki. Kytkimen puristin prässillä yhtee ja sokat irti.

Moottori on nyt niin osina, kuin vain voi olla. Eikä onneksi mitään hälyyttävää löytynyt mistään suunnasta. Ajokytkin on mitä ilmeisemmin jossain vaiheessa vaihdettu traktoriin, kun niin puhdas keskiö/napa paistoi asetelman sisältä. Samoin kampiakselin takapään tiivisteet oli vaihdettu "uusiin", muutoin moottori oli alakerraltaan koskematon. Jakajapumppukin näytti joskus olleen irti, ja mitä sitten sille oli tehty, sitä en tiedä, muutakuin että ajoitusviivat eivät olleet enään kohdakkain. Näytti olleen jonkinverran myöhäisellä ajoitus...

Kampiakselin mittailin, ja siellä oli kulumaa jo jonkinverran. RK-kaulat oli paikoitellen kuluneet jo -0.13mm alimittaan, KK-kaulat olivat kaikki 0.05 satasta soikeita, ja vielä täsmälleen saman verran kaikki  Se tässä ihmetyttää, että kuinka ne kaikki kk-kaulat voivat olla samanverran soikeita...
Eli kampiakseli menee hiontaan. Jahka nyt ensin tarkistavat suoruuden vielä siitä.
Lohkosta pitää vielä mitata RK-pukkien pyöreys, ettei käy kuin 990 moottoria kasatessa meni kampura jumiin, kun keskimmäisen pukin kiristi kiinni.. Pukkihan oli jotain 5-satikan luokkaa soikea.

Lisätäänpä muutama kuva.

Keskimmäisessä laakerissa samaa vikaa kuin kk-laakereissa.




En nyt varmaksi muista, olikos tätä öljykierrettä 990-selectan kampiakselissa ? siis siellä narutiivisteen alla.. Tässä ainakin on nyt sellainen. Äkkia ajateltuna tuommoinen tuntuisi syövän narut nopeasti.. ? (Mitä se ei kyllä ollut tehnyt.)







Sitten vähän vertailukuvaa ruotsalaisesta koneenrakennuksesta ja englantilaisesta koneenrakennuksesta..

Tuo öljykierre kampiakselissa on kyllä outo juttu.Pitääpä tarkistaa tuo tallissa oleva 1494 akseli.

Juu oli 1494:n kampiakselissa myös tuo vastakierre.

Se "narutiiviste" kampiakselin takapäässä pakataan 2-osaiseen alumiiniseen laippaan niin, että se tuskin koskettaa kampiakselia. Kampiakselissa oleva kierre pyörii vastavirtaan ja tuo näin öljyn takaisin kampikammioon. "Naruja" asennettaessa tulee alumiinipuoliskot ja niissä oleva tiivistenauha puristaa öljyttyinä esimerkiksi sellaisen hylsyn ympärille jonka halkaisija on korkeintaan sama, kun kampiakselin, mieluummin  hieman pienempi.

Olikos siinä 1494-akselissa takimmaisessa laakeripinnassa sellainen kapea ura juuri laakeripinnan loppupäässä? Sekin minua ihmetytti, koska se oli niin teräväreunainen, luulin aluksi, että se oli tullut jostakin vaurion yhteydessä, mutta vaikutti se olleen tehtaan tekosia.

Sen narutiivisteen kanssa on tullut tapeltua, varsinkin näiden tarvike versioiden kanssa