DB 1690 + nosturin asennus ja säädettävä hydrauliikka

moro

tuli tuossa taas hommattua pikku sivuprojekti. Tuli tontille laippakiinnitteinen patu 595 joka pitäisi sovittaaa tavalla tai toisella 1690 perään, takasiltaan kiinni. Koneessahan on tuo järeähkö etukuormain paikallaan, Quicke 690. Tulee siihen taas painoa lisää, paranee ajo-ominaisuudet talvella. Sovitteita ei vielä ole, saas nähdä mitä osia ja mistä sitä löytyy siihen hommaan. Pitäisi sitä nosturiakin vähän roplata, ei aivan ole priimakunnossa, jotain pientä.

Kuormaimella on tarkoitus syöttää rumpuhakkuria joka pyörii tuolla samalla koneella. Plus ajaa puuta metästä pinoon. Jos jollakulla on hyviä ideoita sovitteiden tekoon tai on tiedossa valmiita tai sopivia aihioita, vinkatkaa. Olis tarkoitus että tulis ronkan yläpuoliset tupet, saa hakkuri olla nostolaitteissa kiinni. Se hakkuri on meleko painava tapaus, se yhistelmä kaikkineen on jo sitte melekonen malmikasa joka liikkuu tiellä sujuvaa maantievauhtia. Etukuormain painaa laatan mukaan 690 kiloa + sovitteet. Nosturi painaa kai samaa luokkaa, plus sovitteet ehkä n.500 kiloa. Hakkuri on likellä 1000 kiloa, noin 2,5 metrin hydraulisesti sivulle kääntyvällä syöttöpöydällä varustettu.

Turbo sais olla tuossa koneessa mutta tulee tuollakin se 20 kuutiota haketta tunnissa, 40 mm seulalla, meleko pientä silippua, toimii nämä kotitalousmallin stokerit hyvin tuolla hakkeella. Siinä sitä on taas hommaa.

Onkin vähän jämy nosturi tuo 595 patu. Varmaankin samankylän tietäjältä saapi neuvoja. Eikös noita valmiitakin pukkeja saa, JAKE- merkkisiä.

Samalla koneella hakkuria syöttäessä on myös hydrauliikan virtaus täysillä talla pohjassa, kantsii harjoitella varmaan kunnolla nosturin käyttö ennenkuin tositoimia aloittelee.. jottei kouraa yritä tunkea hakkurin nieluun.. Varsinkin monivipuista kuormaajaa käyttänyt on hakoteillä heti poronsarvia kokeillessa.. Oiskohan paree laittaa hakkurin alle pyörät jos ei kerran kärryä vedä perässään, tai jatkaa kärryn aisaa ja istuttaa hakkurin aisalle. Semmoisiakin näkyy olevan.

Jaket tahtoo maksella yhen nosturin verran, hyvähän se kyllä olis.

Joo, se on eri hommaa se hakkeen teko rangasta ja raudasta, ei kannata samalla koneella yrittää..

On siitä ollu porukassa puhetta että tekis hinattavan. Tekomiehiähän se vain on vailla, tahtoo tuo aika olla kortilla ite kellähin.

Plussa tuohon nostolaitemalliin on se että vie vähän tilaa ja sujuu ahtaaseenkin paikkaan. Toinen iso plussa on että täällä pitkien välimatkojen maassa tuon voi nostaa meleko kätevästi etukuormaimella trailerille ja viedä autolla sen 100 km mitä meillä on osakkaiden väliset matkat, samassa pitäjässähän me asutaan..

Vähän kyllä epäilen että taavettiin ei saa JAKE sovitteita

Mielenkiintoinen projekti...

Joo,se on takasillassa oleva kuormain kun oikea käsi,kun siihen tottuu,ei pärjää ilman,aivan uskomattoman monikäyttönen peli.

Itsellä on ollut 1490 nelikossa,mistä kuva tuolla galleriassa granab yläpuolisilla sovitteilla,ja sitten tuossa 1594 tuo patu samoin.

Rakentelin itse siihen 1490 alusta loppuun koko homman,se on loppunsa helppo laittaa taavettiin,kun sitä aikansa suunnittelee.

6-pyttyisissä on vielä paremmat tilat,tuossa minulla on valmetin tupet,taitaa olla jaken tekemät,muuten sitten rakensin paksusta levystä posket niihin.

Aikanaan soitin Jakelle,kyllä niillä oli olemassa mallit niihin,jotain vähän alle 20 000 mummonmarkkaa taisi hinta olla.

Olikohan niin,että jaket olisi ollut alapuoliset,saattoi olla,mutta soitin useampaan paikkaan,niin kyllä niitä olis taavetin sovitteilla saanu muuvaltaki.

Voin joskus ottaa kuvan,millaiset Jaken tekemät sovitteet on täällä sukulaismiehellä 990 -72,ja 1394 nelikossa -85,,kyllä ne jämerät on,mutta ei niin kätevät käytössä,kun nuo omani,vaikka itse kehun,tuossa ei nosturi haittaa minkää koneen käyttöä,jos esim. olis maataloutta,ja kyntäissä nousis kiviä ja kantoja,olis nätti nostaa kynnökselle heti,täällä on Ranuan puolella aika monella nosturi siinä hommassa,samoin heinää ja rehua saa kärryyn mahtumaan paljon,kun tekee kourahommia välillä.

Ne jakelaiset kurvaa takasillan alite,ovat kiinni ronkassa noin puolikaarella,,ja kahdella pultilla nostolaitteen korvassa takasillassa,ja nousevat sitten jyrkästi ylöspäin,Limingassa taitaa olla 1594 sellaiset myytävänä.

Värmeen konepaja on Ranualla tehny myös niitä,se on kuulemma ns. kyntesovitteella tupessa.


Tuo värme oli jonkinverran edullisempi,Hannun konepaja nimi,mutta värmeen timppa sen omistaa.

Sanoi tehneen myös taavettiin,vaikka tuumasi,että onhan se vähän sellainen risuläjä se kopinalus,mutta saa siihen kuormaajan kiinni.Tiedänki Impiön suunnalla taavetin,missä on sellainen sovite.

projekti etenee. nosturi purettu tuhannen palasiksi ja puomisto on kappaleina hiekkapuhaltajalla. Keslalta tilasin melekosen satsin uusia osia, uudet vivustot venttiilipöytään, tappeja, heloja, teipit, mullinsilmiä. Kääntökotelokin on purettuna. Pientä kulumista oli toisin paikoin havaittavissa. Toisessa kääntösylinterin putkessa hieman ruostetta. Kaikki vaihdettavat helat oli reilusti vaihtokunnossa. Tuleepahan asiallinen eikä tarvi kesken hommien alkaa tuhertamaan ja purkamaan pahalla mielellä. Nosturista tulee musta, koura keltainen, keltaiset letkuniput ja orkkisteipeillä.

Nyt alkaa olemaan valmista, venttilipöytä on enää liittämättä sekä jotain ihan pientä. Galleriassa pari kuvaa uudenkarheasta nosturista..

Kasaustyö tehty ja kuvat otettu velimhan:n tallissa jossa on lämpimämpää kun omassa, kiitos lainasta.

Harmi kun ei tullut kuvattua sitä rytöläjää josta aloitin..

Haketushommiin pääsyä odotellessa, on kuutoseen kansipahvit vaihdettu, uusi termostaatti ja suuttimen nokat. Avautumispaine on nyt alkuperäisen 177 bar sijaan 160 bar. Toivossa olis että pakkaskäynnistyvyys paranisi. Käynti muuten on niin että vaikka limupullo pysyisi koneen päällä pystyssä. Jos ei muita sivuoireita ilmene ja tehot säilyy maksimikuormallakin, eli että sumu on tarpeeksi hieno kovillakin polttoainemäärillä, tuo säätö saa jäädä pysyväksi.

On se mukava tehä hommia kun on kokemusta tarjolla kaveriksi ja kaikki mahdolliset manuaalit ja opukset mitä ikinään osaa kuvitella. Jos DB korjausapua joku tarvii, suosittelen lämpimästi kääntymään Velimhan:n puoleen, tapahtuu.

helppo uskoa että varmasti saa vehkeensä ehjänä takaisin. tietämystä on. täältä katsottuna on liian kaukana että voisi omansa viedä pykättäväksi, vaan eipä tuossa ihmeempää vikaa ainakaan vielä ole.

vanha on vanha, ainahan näissä jotain pientä ja isompaa löytyy.

Runkosovitteet on hankittu ja sovitettu malliksi paikalleenkin. Sovitteet on ronkan alapuoliset tupet, ns. "tehdastekoiset". Alunperin ne on tehty vetovarsitunnustelumalliin, tässä mulla on työntyvarsitunnustelu. Vetovarret on tässä sen verran eri paikassa kiinni että sivurajoitin ei pääse liikkumaan, nosturin ollessa kiinni, ilman toimii kyllä. Täytyy siihen joku patentti suunnitella ettei mene ihan rautalankavirittelyksi. Olishan se kiva että vehkeet toimisi niinku niiden pitää.

Soviteosa on takapäästä kiinni vetovarren korvallisen seudulla kahdella pultilla sisemmältä puolen, ulommalta taasen sivurajoittimen korvallisen alla niillä kolmella pultilla. Etupäästä kytkinkopassa, etukuormaimen sovitteen kanssa samoilla pulteilla. Työvälineen kiinnitys ja lukitus tapahtuu yhdellä automaattitapilla puoleltaan, jota jousi painaa pohjaan.

Pitää ottaa muutama kuva malliksi kunhan tässä ehtii.

hirsiukko kirjoitti:Runkosovitteet on hankittu ja sovitettu malliksi paikalleenkin. Sovitteet on ronkan alapuoliset tupet, ns. "tehdastekoiset". Alunperin ne on tehty vetovarsitunnustelumalliin, tässä mulla on työntyvarsitunnustelu. Vetovarret on tässä sen verran eri paikassa kiinni että sivurajoitin ei pääse liikkumaan, nosturin ollessa kiinni, ilman toimii kyllä. Täytyy siihen joku patentti suunnitella ettei mene ihan rautalankavirittelyksi. Olishan se kiva että vehkeet toimisi niinku niiden pitää.

Soviteosa on takapäästä kiinni vetovarren korvallisen seudulla kahdella pultilla sisemmältä puolen, ulommalta taasen sivurajoittimen korvallisen alla niillä kolmella pultilla. Etupäästä kytkinkopassa, etukuormaimen sovitteen kanssa samoilla pulteilla. Työvälineen kiinnitys ja lukitus tapahtuu yhdellä automaattitapilla puoleltaan, jota jousi painaa pohjaan.

Pitää ottaa muutama kuva malliksi kunhan tässä ehtii.

ÖÖh.. siis noita kuutosiakin on työntövarsitunnustelumallejakin.. Ihan uutta mulle.

kuulemma case 1690, eli turboversio DB 1690:stä, hallintalaitteet paneelissa, on eka vetovarsitunnustelumalli, aikaisemmat DB:t työntövarsitunnustelulla. Lieneekö kaikissa vvt-malleissa se koukku silleesti takempana mitä tässä tvt-mallissa. Se ero ainakin itellä pistää silmään. En tosiaan tiedä näistä mallisarjojen eroista paljon mitään, mutta itellä nyt on tämmönen.

Joo,itsellä 1690 -83 vapari,on työntövarsitunnustelulla,1594 mallit ilmeisesti kaikki vetovarsitunnustelulla.

Huoltomiehen perehdyttämiskoulutus vetovarsitunnusteluun näyttää olevan -83 loppuvuodesta,mutta taitaa olla vasta -84 vuoden puolella tuotu niitä suomeen,en kuitenkaan aivan varma siitä ole,eikö -83 puolellaki joku olis voinu tulla.

Ne on just nimenomaan 1690 turboja,mihin se on tullu ekana,ja tuo uudempi ameriikan casen mallin käyttöpaneeli on hytissä niissä koneissa.

-84 Vuonnahan sitten 1594 korvasi 1690 mallin,ja 1690 turbo mallin korvasi 1694 turbo.

1690 turboja on tuotu suomeen yllättävän paljon,siihen verrattuna,minkä verran niitä on tehty,yllättävän yleisesti siihen törmää.

Vetokoukku on silmiinpistävästi taempana vetovarsitunnustelumallissa,ainakin itsellä,vetovarretki taitaa olla vähän eri kohdassa,ja sivurajoittimen kiinnityspiste ronkassa myös eri kohdassa,työntövarren kiinnityspiste eri kohdin,ja työntövrsi pidempi.

Tuo 1690 mikä tuolla viestin oikeassa laidassa komeilee on vuosimallia -83 eli turbot ja vetovarsitunnustelut ja sama hallintapaneeli kun 94 sarjassa. Työntövarren tappi on tosiaan hankalammassa paikassa kuin tvt-mallissa. Kaikissa muissa kutostaaveissa paitsi turbottomassa 1690 pitäisi olla vetovarsitunnustelu, tietysti poikkeus tapauksiakin löytyy.
Onkos velimhan sinun 1690 ollut ihan alunperin Casen tarroilla? Kerran käytiin katsomassa myytävää 1690 takapotkua, vuosimallia -83 oli casen tarroilla, mutta alta paistoivat DB:n tarrat. Eli teippasiko maahantuoja varastossa olleita edellis vuoden koneita casen tarroilla?


Laitahan Hirsiukko kuvia tulemaan kun projekti etenee.

Joo,sehän varmistu äkkiä,että -83 puolella jo on niitä,tuo oma 1690 on rekisteröity muistaakseni maaliskuulla -83,on case,mutta alla taavetin teipit,eli 83 vuoden alussa kaikista koneista tehtiin case,mitä varastossa oli,ja käytetytki 90 sarjalaiset koki saman muutoksen monissa liikkeissä,ne teipitettiin myös,haastattelin entistä piirimyyjää,se kertoili.

Mikä kuukausi on siinä rekisteriotteessa,mikä on 83 mallinen teillä.

Paha mennä sanomaan kun paperissa lukee 00.00.1983.

Tarkistin asian,case 1690 turbo vetovarsitunnustelu,huoltotiedotteet huoltomiehille maaliskuussa -83 ,itsesäätyvä kytkin 1690 turbo huoltotiedotteet 27.9 -83 ,eli tuossa kevätkesästä jo on ensimmäiset koneet todennäköisesti myyty vetovarsitunnustelulla ja turbolla.

Tuo kansio on 1980-1984 väliseltä ajalta,kaikki mahdolliset muutokset ja huoltotiedotteet merkkihuoltajille.

Ne on yleensä tullu vähän viiveellä tänne,94 sarjan varaosakuvastoki on jo painettu 83 vuonna,taisi olla syyskesällä.

Nyt on kuvia sovitteista laitettu ylläpitoon. Tein puusta mallin minkälaiset raudat hommaan ja teen koneen perään. Sovitteet on siis paikallaan ja osin jo kiinnikin. Mielestäni sovitteet on tehty aikanaan ajatuksella, sopivuus on aika hyvä ja eivät ole minkään asian tiellä.

Melekosta rautajöötiä nuo pystyyn tulevat sivupalkit, 50 x 100, umpirautaa tulee olemaan. Veljeni suuressa insinöörin viisaudessaan laskeskeli että 40 x 100 puolellaan olisi kestänyt 10 kertaisesti sen mitä tuon nosturin nostosylinteri jaksaa pitää ilmassa. Nämä siis pitäisi kestää nyt hieman enemmän. Ja tuo yläpeti tulee 35mm eikä 70mm kuten tuo mallilankku on, ja tulee siihen hieman muitakin vinorevoja, mutta ei jaksanut mitään näköispatsasta alkaa tekemään, malli vain.

Jos se nosturi siellä jalustallaan pysyisi, ettei käy niinku saddamin patsaan, että vetävät panssarivaunulla sen kumoon.

Teräs on kovaa ja kestää kauan. Nosturikiinnityksessä on paljon iloa siitä ettei kiinnitys notku kovin pahasti, sillä niihin pannaan rautaa aika kursailemattomasti. Siihen on vaikea saada sopimaan isoja putkia, joten umpiraudalle ei oikein ole vaihtoehtoa.

Homma taas nytkähti eteenpäin. Tänään hitsailin soviteosan valmiiksi ja maalasin. Että nyt kun viimeistelisi kiinnityslaput tupeille, ne jotka puuttuu tästä työntövarsitunnustelumallista, voisi soviteosan lätkästä paikalleen ja nostaa patun pukille ja alkaa hommiin. Venttiilipöydän letkuja ajattelin hieman lyhentää, roikkuu ikävästi tiellä traktorin takana, alkuperäisessä pituudessaan.

Soviteosa/pukki, millä nimellä sitä haluaakin kutsua, painaa noin 250 kiloa ja on tehty S355 teräksestä. On vähän parempaa rautaa kuin harjateräs tai k-raudan peruslattaraudat. Jos ei kestä, sitte ei kestä, yritetty kyllä on.

Laittelen kuvia taas kunhan on valmista mitä kuvailla. Saa ne lankkumallikuvat heittää bittiavaruuteen sieltä galleriasta.

asia hoituu

Teräksistä sen verran, että S355 on hyvää tavaraa, mutta se on hiukan niinkuin yleislaatu teollisuudessa nykyään. Ei kovin lujaa muttei pehmyttäkään, myötöraja 355 N/mm2, eli 3,5 tonnia neliösentille. Rautakauppojen latat ja kulmaraudat taitaa olla S235:ttä, "räkärautaa", myötöraja 2,35 tonnin/neliösentti. Harjaterästä pidetään kroppuseppien halpana hätävarana, mutta se on todellisuudessa hyvää terästä, myötäraja 500, eli 5 tonnia/neliösentti, mutta silti kestää taivutella kylmänä melkoisen mukavasti ja jos siitä tekee vaikka sorkkaraudan, niin sen saa karkaistuakin jonkinlaiseksi. S235 ja S355 on niin niukasti seostettuja ettei niitä juuri hyödytä yrittää karkaista.
Lujemmat kankitavarat tahtoo olla niin seostettuja, että jos niitä hitsailee kylmänä niin hitsin vierus karkenee ja siitä tulee haurasta.
Kyllä ennenvanhaan mailla jotakin joskus vahvistettiin hitsaamalla "poraterästä" eli käytöstä poistettua kallioporan kankea jonnekin, mutta ei ne onnistuneet koskaan. Esilämpöä kun laittaa parisataa niin onnistunee paremmin, mutta ei tule häävin sitkeä sittenkään.

Levytavaraa on isommilla tukkuliikkeillä kovinakin laatuina varastossa. Optim 650 on aika hyvää tavaraa, lujuus 650 ja tosi hyvin hitsattavaa. Ennevanhaan ainakin oli EL 700 lattaa kanssa saatavana, sama juttu, sitkeää ja hitsattavaa. Sitten varsinaiset kulutusteräkset Hardox 400 ja Raex AR400 on melko ärjyjä karkaistuja teräksiä. Numero tarkoitaa Brinell-kovuutta eikä lujuutta. Lujuus on oikeasti pitkästi toista tuhatta, hitsattaviakin, mutta pitäisi käyttää jonkin verran esilämpöä, mutta ei kestä taivuttaa kuin loiville säteille.

Hitsaa jotkut jousiteräksiäkin, mutta esilämpöä pitää kyllä olla 300 astetta ja antaa jäähtyä hitaasti. Silti hitsi on heikoin paikka.

Sieltähän tuli ammatitaidolla taas tosiasioita.

Mulle oli kyllä yllätys tuo harjateräksen lujuus, se kun on niin pataraudan oloista kun taivuttelee, olen aina luullut että se on yhtä lakritsia miltä se tuntuu. Normaalia pyörötankoa kun tuntuu ettei saa taipumaan samalla tavalla. Kysymyksessä taitaa silti olla joku mielikuvaharha.

Joo,tuosta harjateräksestä on intetty monen kanssa,sen lujuuden satun minäkin tietämään,raudoitus ja betonityöt oppiaineen kaksivuotisessa rakennuspuolen koulussa pääsin tietämään ,että se on kaukana paskaraudasta,a 500 h,ym. lukemia niissä oli ,sitten kylmänä ja kuumana vedettyjä,jne,ja tietyt esijännitykset niihin ennen betonin valutöitä tarkoilla momenteilla voimalaitoksiin,vesivoimaloihin,jne,on vaan jo parikymmentä vuotta aikaa,kun niitä opiskeltiin,ei muista enää kun perusteita,mutta jokaisessa teräsbetonipiirustuksessa mainitaan,millä lujuudella mennään teräksessä ja itse betonissa.

Perusteluja olen kuullu monenlaisia,miksi siinä on tuollaiset lukemat,ja silti tuntuu tinalta,se on kuulemma vaan tyhmiä rakennusmiehiä huijatakseen laitettu,jolla ei mitään tekemistä teräksen lujuuksien kanssa,tuontyylisiä selityksiä on ns.ammattimiehet minulle antaneet,on meinannu ottaa hattuun monesti,tein joskus vetotankoja hirsinurkkiin 16 ja 20mm harjateräksestä,mihin hitsasin kierretangon päähän,iso prikka toiseen päähän,ja reikä ylhäältä alas asti,siitä tulee tosi hyvä tanko,sen kun vetää tiukalle,että soipi niin ei pääse hirret vääntyilemään ja nousemaan päistään.

Harjateräksen tekeminen on metallurgisesti ottaen yhdenlaista taidetta, koska se täytyy lujuudesta huolimatta olla hyvin taivuteltavissa aika jyrkillekin mutkille. Joskus 70- luvulla harjateräs oli semmoista, että jos 12 mm tankoa yritti taittaa viilapenkissä putkenpätkällä jyrkkään kulmaan niin se katkesi raikkaasti. Nykyään ne taitaa kestää paremmin.

Kaupasta ostettu sileä pyörötanko on pakkausmerkintöjen mukaan 355:tä mutta todellinen lujuus on tehtaalta lähtiessä ollut todennnäköisesti lähempänä 400:aa ja ne on usein kylmävedettyjä niin todellinen lujuus on vielä korkeampi. Sitten ne muokkauslujittuu eri tavalla kuin harjateräs. Sillä siihen ei saa syntymään äkkimutkaa kylmänä ja tanko tuntuu muutenkin änkyrältä. Pyörötanko jossa on valssihilse päällä on nöyrempää.

Kyllä betoniteräs on hyvää tavaraa, olkoon timpurit asiasta mitä mieltä tahtovat. Teräsbetonirakenteissa nimenomaan terästys kantaa veto- kuorman ja betoni pitää ne vaan nipussa. Komeita siltoja ja vaikka ydinvoimaloita niistä tohtii rakentaa.

Halpakaupan kierretanko on usein lujuusluokaltaan 5.6, jolloin tangon murtolujuus on 500 ja myötöraja on 5x6 eli 300. Se on lähellä 355-terästä. Hyllyissä on usein myös 8.8 lujuusluokan kierretankoa, ne taitaa olla keltapassivoituja eikä kestä taivutella samoin kuin kirkkaat. Murtolujuus on 800 ja myötöraja 8x8 eli 640.

Lujissa pulteissa menee lujuus samalla tavalla 10.9 murtolujuus on 1000 ja myötöraja 900 ja 12.9:ssä on murtolujuus 1200 ja myötöraja
vajaat 1100. Ne onkin kyllä aikamoisia pultteja kaikin päin.

Jos 5.6 lujuusluokan kierretangolla täytyy kiristää jotain lujasti, niin herkästi tangosta tai mutterista hurttaa kierre ennenkuin tanko katkeaa. 8.8 on hiukka parempi, mutta mutteri pitää olla vähintään 8, mutta kernaasti 10 lujuusluokkaa.

Yleiskorjaustankona harjateräs olisi ihan käypästä tavaraa, hyvää ja halpaa, jos se ei olisi niin karkeaa katsella. Sileänäkin tankona sitä on ainakin joskus tehty, mutta sitä ei taida löytyä monestakaan rautakaupasta.