David Brownin mielenkiintoinen yhteys Aston Marttiiniin

Aston Martin on perinteinen brittiläinen urheiluautomerkki, jonka valmistamisessa ja omistamisessa ei ole koskaan ollut järkeä.

Automerkin suurin markkinoija on varmasti ollut vuonna 1964 valmistunut James Bond -filmi Goldfinger, jossa Sean Connery ajaa mielikuvituksellisesti erikoisvarustettua Aston Martin DBR5-mallia. Autossa on muun muassa takalasin eteen nouseva panssarointi sekä etuvilkkujen alta paljastuvat konekiväärit – oikeasti vain piipunpätkät. Tosiasiassa konekiväärejä olisi mahdotonta asentaa auton vilkkujen taakse.

Taloudellisesti Aston Martinin tekeminen on aina ollut uhkapeliä. Yhtiö on tehnyt useita konkursseja ja vaihtanut omistajia joskus hyvinkin tiuhaan.

Aston Martin perustettiin vuonna 1913 ja ensimmäinen auto valmistui keväällä 1915. Seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana nähtiin kolme omistajaa ja kaksi konkurssia.

Traktorinvalmistaja David Brown osti merkin 1947, ja tuon nimen peruja on mallimerkinnöissä kummitteleva kirjainyhdistelmä DB.

David Brown myi Aston Martinin vuonna 1972 yhtiön johdolle. Sen jälkeen omistaja vaihtui kahdesti ja talous horjui useamman kerran pahasti ennen kuin Ford osti ensin osan yhtiöstä vuonna 1987 ja lopulta koko yhtiön vuonna 1994.

Aston Martinia kohtalonomaisesti vaivanneet taloushuolet eivät kadonneet Fordillakaan. Valtaviin taloudellisiin vaikeuksiin joutunut emoyhtiö Ford myi pakkotilanteessa Aston Martinin viime keväänä sijoittajaryhmälle, joka jatkaa brittiläisen urheiluautoikonin tuotantoa uudella innolla.

lainaus: Tekniikka&Talous

Mielenkiintoinen on tarina, Stuart Gibbard ja Herbert Ashfield osaavat kertoa historiasta seuraavaa:

Aston Martin ajautui talousvaikeuksiin sodan jälkeen ja sen aikainen firman omistaja Gordon Sutherland oli pakon edessä ja pani firman myyntiin. David oli raha- ja automiehiä ja kun lehdessä oli myynti-ilmoitus: "Myydään 30 000£:lla korkeatasoisia autoja valmistava yritys, viime vuoden tulos 4000£", David otti asiasta selvää, tarjosi 20 500£ ja siirtyi Aston Martinin omistajaksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että traktori maksoi tuolloin noin 450£, joten Aston Martin vaihtoi omistajaa runsaan 40 traktorin hinnalla!!!! Vaikka firmasta tuli muodollisesti David Brown Tractors Ltd;n tytäryhtiö, se oli Davidin omilla rahoillaan 100% ja omistama itesnäinen yhtiö. Aston Martinilla oli tuotantokunnossa yksi uusi malli, 2 litraisella työntötankomoottorilla varustettu Atom, jonka oli suunnitellut Claude Hill, mutta omistajalla ei ollut varaa käynnistää sen tuotantoa. Tehdas oli Middlesexissä, huonoissa vuokratiloissa toimiva vanhanaikainen verstas. David kävi kokeilemassa Atomia ja piti sen ajosta, mutta ei moottorista.

Lähes samoihin aikoihin David sai tietoonsa, että toinen Middlesxiläinen firma, luksusautoja valmistava Lagonda oli vaikeuksissa. Oli tiedossa, että siellä oli valmiina W.O Bentleyn suunnittelema uusi 2.6 litrainen kuutonen kahdella yläpuolisella nokka-akselilla. Kun Davidille oli esitelty moottori, hän tekin 52500£ tarjouksen ja sai firman kun muut tarjoajat vetivät tarjouksensa pois.

Kaksi firmaa yhdistettiin Aston Martin Lagonda Ltd:ksi ja se oli taloudellisesti edelleen riippumaton traktoreista. Lagonda-kauppaan ei sisältynyt tehdastiloja, joten tuotanto siirtyi kokonaisuudessaan vanhoihin Aston Martinin tiloihin. W.O Bentley ei ollut innoissaan kaupasta ja hän jättäytyi syrjään ja perusti oman suunnittelutoimiston. Ensimmäinen tuotantoon tullut auto oli Lagonda 2 1/2 uudella rivikuutosella vuoden 1947 lopulla ja siinä oli tietenkin Park Workissa tehty DB vaihdelaatikko. Uusi Aston Martin, 2 litran Sport DB1 vanhalla 2 litraisella työntötankomoottorilla tuli markkinoille seuraavana vuonna ja sillä oli jonkin verran kilpailumenestystäkin. Siviiliin sitä myytiin 3000£ kappalehinnalla, jolla rahalla sai silloin noin 7 Cropmasteria!

David halusi panna DB1:n keulalle mainion Lagondan 2.6 litraisen ja siitä ei pääsunnittelija Claude Hill ollut yhtään innostunut. Niinpä Hill keräsi kamppeensa ja lähti töihin erään irlantilaisen Harry Fergusonin autodivisioonaan!

Ensimmäinen varsinainen uusi Aston Martin oli siis DB2 vuonna 1950. Siinä oli Lagondan kuutonen ja sitten tehoakin mukavasti.
Vaihteisto oli tietenkin DB:n tekemä ja tehtaan epävirallinen testaaja David Brown oli autoon ja sen suorituskykyyn varsin tyytyväinen.

Davidilla oli ajatus voittaa Le Mansin 24 tunnin ajo Aston Martinilla, mutta siihen tavittiin Lagondan koneesta vielä 40 hevosvoimaa lisää.
Vanha Aston Martinin tiimi oli edelleen käärmeissään siitä, että Lagondan moottori pantiin heidän autoonsa ja osittain siksi ilmoittivat kantanaan, ettei 2.6:sta saa semmoisia tehoja lisää ilman että pannaan koko hoito uusiksi. Davidille ei semmoinen vastaus kelvannut, joten hän etsi konsultin, joka piirustuksia hetken katseltuaan arveli, että eiköhän tuo onnistu kun avarrellaan kannesta ja imu- ja pakopuolelta paikkoja.

Konsultti otettiin töihin ja parin viikon kuluttua konsultti alkoi valittaa, että Aston Martinin väen kanssa työ sujuu aivan liian verkkaisesti, seuraavaan Le Mansiin ei ehditä mitenkään.

David keksi siihenkin ratkaisun. Konsultti siirrettäisiin Melthamiin, jossa voitaisiin tehdä tarvittavat muutokset Lagondan moottoriin konsultin ohjeiden mukaisesti ja rakennettaisiin kuusi prototyyppiä, joista kolme testattaisiin Melthamin dynamometrissä. David kiirehti saman tien panemaan käyntiin neljänkymmenen moottorin sarjan, jotta Le Mansin sääntöä sarjatuotantoautosta ei rikottaisi.

Työhön alettiin ja Lagondan konsultti esitti suunnitelmiaan. Herbert Ashfield tunsi jonkin verran moottoritekniikkaa hänkin ja epäili, että jos kanavia suurennetaan konsultin esittämällä tavalla, jää jäähdytyspinta kannessa paikoitellen liian pieneksi ja johtaa varmuudella kannenetiivisteongelmiin. Konsultti viittasi asialle kintaalla ja sanoi, että kannentiiviste tehdään laminoidusta teräksestä, se kestää kyllä.

Moottori pantiin koeajoon Aston Martinin tehtaalle, teho oli lisääntynyt, muttei 40 hevosvoimaa. David oli kuitenkin tyytyväinen ja siinä onnessa keksi, että noin hyvä konsultti pannaan töihin myös traktoridivisioonaan. Herbert Ashfield ei ollut siitä iloinen, koska konsultti oli kilpa-automoottori spesialisti eikä ymmärtänyt mitään traktoreiden moottoreista.

Konsultin ajatus oli, että Cropmasterin tehoa nostetaan lyhentämällä iskua ja lisäämällä kierroksia. Kyllä sillä opilla tehoa olisi varmaan saatukin, mutta ei traktoriin sopivassa muodossa. Ashfield jätti asiasta raporttinsa Davidille ja hiljaisuus laskeutui asian ylle.

Ashfield soitti myöhemmin Aston Martinin pääsuunnitelijalle ja kuuli,että konsultti on potkaistu ulos ja pyrkii nyt töihin Jaguarille.
David oli käynyt hieman testaamassa viritettyä DB2:sta ja siitä oli palanut kannentiiviste ja kuskilta päreet.

Tarina päättyy niin, että Lagondan moottoria viritettiin lopulta vain imu- ja pakosarjoja muotoilemalla, mikä riitti siihen että DB2:lla voitettiin Le Mans muutaman vuoden kuluttua.

David Brown joutui luopumaan Aston Martinista taloudellisista syistä ja tilanteen nähneet kertovat, että se otti vanhaan Davidiin todella kipeästi. Vaikka akkaväki oli välillä pakottanut Davidin vaihtamaan turvallisempiin harrastuksiin kuten hevosiin, ei vanhaa kilpakuskia mikään vieroittanut koskaan nopeista autoista.

mukavasti saatiin lisää historiaa tähän topiciin. kiitoksia taas Erkille.