DB 990 selectamatic -68

Se sylinteri on ohjaustehostin, ja se oli käytössä myös tehdasasennuksena David Brown traktoreissa, kuten muissakin merkeissä. Männänvarren pituus saattaa vaihdella eri traktorimerkkien ja -tyyppien välillä, mutta itse sylinteriosa on aina sama.  Varuste on kehitetty nimenomaan traktorikäyttöön, ei autokäyttöön. Nimi sen sanoo "ohjaustehostin", eli se tehostaa ohjausta ja näin ollen tekee ohjaamisen kevyemmäksi. Varsi joka tulee ohjaussimpukasta ja päätyy ohjaustehostimen sylinteriin, ei varsinaisesto käännä etupyöriä. Varren etupäähän on liitetty pallonivel joka avaa ja sulkee venttiilejä jotka päästävät pumpusta tulevan öljyn sylinterissä olevan männän jommallekummalle puolelle, jolloin sylinteri pitenee tai lyhenee ja kääntää etupyöriä. Seuraava linkki näyttää sylinterin "sisäkalut". http://partstore.caseih.com/us/parts-search.html#epc::mr61280ar489503

Joo ymmärsin sen että se on ohjaustehostin se sylinteri. Ja että ohjaus siittä kevenee ilmaisin varmaan asiani vähän hölmösti. Mutta sitä en ymmärtänyt miten se voi toimia. Kun en tajunnut että siinä on venttiili siinä itse sylinterissä. Mutta toi selvensi paljon kiitos.

Olen tuossa mietiskellyt miksi ohjausvaihdetta kutsutaanmeillä simpukaksi. Se tulee luultavasti ruotsista, missä sitä puhutellaan styrsnäcken. Ja alkujaan ratinakselin alapäässä oli liikeruuvi kuin kierukkavaihteen kierukka, mihin vastasi sektori kuin pala kierukkavaihteen isosta pyörästä. Se taasen näytti kuin shellin logon simpukankuorelta. Lieneekö tämä päättelyketju totta tai ei, kertokaa joka paremmin tietää.

Varhaisissa taaveteissa ohjausvaihde poikkesi tästä hieman. Ratinakselin alapäässä oli liikeruuvi, jonka päällä liikkui pronssimutteri, joka vipujen avulla välitti liikkeen sitten lopulta kääntyvii pyöriin. Tämä systeemi tuli tiensä päähän, kun DB ysisatasessa päätettiin katkaista raidetanko (poikittaistanko, joka yhdistää kääntyvät pyörät) ja lisätä L- muotoinen vipu keskelle, johon ohjausvaihteelta tuleva yhdystanko liittyi. Niveliä tuli kätevästi muutama lisää ja tämä systeemi yhdessä vanhan ohjausvaihdekonstruktion kanssa sai aikaan sen, että tuotannossa jouduttiin valikoimaan komponentteja jotta päästiin jo uudessakin koneessa sallitun epätarkkuuden (klapin) alle. Ei kuulosta teolliselle tuotannolle.

900 mk 2 sai uuden ohjausvaihteen, kuulamutterisysteemin, joka säilyi niin kauan kuin mekaanista ohjausta, tehostuksella tai ilman, Taaveteissa oli. Täyshydraulinen eli hydrostaattinen ohjaus taisi sitten ensimmäisenä tulla 995/996 malleihin ja siitä edelleen.

Ainakin ennen tätä viimeistä liikennetraktorilainsäädäntöä yli 50km/h laillisesti kulkevissa kulkuneuvoissa tuli olla mekaaninen yhteys ratin ja kääntyvien pyörien välillä. Siksi esimerkiksi kuorma-autoissa ei ole hydrostaattista ohjausta, vaikka sen toteutus olis paljon yksinkertaisempaa kuin tehostettu mekaaninen ohjaus.

Veneeseen, muuten, tein hydrauliohjauksen. Komponentteja siihen tuli orbitrol venttiili (Fiat varaosa), pieni öljytankki, letkut ja peräsimen juureen pieni työsylinteri. Se oli jonkin verran raskas pyörittää mutta ei aallokossakaan potkinut kynsille. Letkujen veto perään oli todella yksinkertaista verrattuna muihin ohjausvaihtoehtoihin, ja toisen ohjauspisteen olisi saanut helposti. Eli siis systeemiin ei tullut paineöljyä, vaan orbitrolin pumppuominaisuutta käytettiin hyväksi.

Laskitko, olisiko akku/latausssysteemin teho riittänyt hydraulipumpulle, jonka siis tarvis pyöriä vain silloin kun ruoria pyörittää? Jonkilaisen kytkimen se vaatisi ruoriakselille tunnistelemaan kipparin tahtotilaa.

Jaa, kyllä me suunnitellessa pumppua mietittiin. Ois siinä puhti riittäny sähköpumpulle tai vaikka koneen pyörittämälle tehostinpumpulle, ihan perinteisesti. Sähköpumppu tietysti ois ollu helpompi sijoittaa. Ajateltiin vaan ensin kokeilla ilman ja oltiin siihen tyytyväisiä. Ei sitä nyt ihan yhdellä sormella pyörittäny, mutta ei äijällä hartiatkaan kipeytyny. Ja vaikka oli millanen keli vaan ei tapahtunu mitään vaikka päästi irti ruorista.