Varoitus 3 keppisen DB880 Implen kytkinremontti koskee muitakin

3 keppisen DB880 Implen (kaksoiskytkin) kytkin remontti

Syksy oli harvinaisen kuiva ja kyntäminen 990 ja isolla auralla oli toivotonta taistelua ja kun taavi lopulta pillastui rääkkäämiseen ja nosti nokkansa korkeuksiin taivaalle heitin siihen. Lokakuu oli jo pitkällä kun valjastin sitten pienen 2 siipiauran 880 perään ja niin me vaan saatiinkin tämän kanssa kynnettyä.

Lokakuussa 2016 olin kyntänyt kivikovaksi kuivunutta savipeltoa ja ajelin seuraavalle lohkolle jossa olin vähällä ajaa isoon ojaan kun kytkin ei pysäyttänytkään konetta. Ehdin juuri ja juuri kovasti jarrulla auttaen kääntämään jo toisen etupyörän ojanpenkalta valuneen koneen tasaiselle maalle ja vedin sammuksiin ja vasta tajuten miten lähellä oli kunnon kuperkeikka. Pidin pienen hiljaisen hetken ja annoin sydämeni rytmin tasaantua ja kiitin mielessäni suojelusenkeliäni joka minut oli jo monesti ennenkin pelastanut. Hetken mietin että pois kai pitäisi peli hinata mutta kun olin yksin ja peltokin pitäisi kyntää päätin kokeilla josko startilla lähtis pykälä päällä käyntiin. No tottakai se lähti ja aloin enempää murehtimatta körötellä hiljaksiin kartanolle. Sopivassa kohdassa sammutin ja irroitin aurat perästä ja jatkoin taavetilla taas pykälällä käynnistäen ja onnistuin peruuttamaan talliinsa sammutuksella ja jarrulla pelaten. Jatkoin kyntämistä 990 llä jonka perään pieni 2 siipiaura oli vielä restauroitava. Tämä oli siis lähtötilanne.

Sitten otin taskulampun ja ryömin 880 mahan alle kurkkimaan kissanluukusta kytkintä. Ja vaikka on vain yksi näkevä silmä huomasin tapin joka törrötti vinossa tippumaisillaan asetelmasta. Kurkotin kädellä tappia ja se oli enää ehkä vajaan sentin reiässään ja jäi heti käteen. Oli suoranainen ihme että tappi kesti matkassa pellolta useita satoja metrejä ja että oli pysähtynyt juuri alaspäin että sen näin. Siinähän oli vielä monta käynnistystäkin pykälä päällä. Kokeilin heiluttaa käpälää että saisiko tapin helposti takaisin. Ei liikkunut yhtään joten päätin jättää suosiolla taavin talviunille ja tutkia keväällä mitä olisi tehtävissä.

Rohkaistuin Taavettitallilaisten kommenteista että tapin saisi ehkä kuitenkin alakautta ”kissanluukusta” (kytkimen alla on tässä mallissa pieni tarkastusluukku).
No sehän on niin että kevät yllättää ja kun auton kanssa oli kiireempää remonttia jarrujen ja katkenneen jousen kanssa niin tuli taavin kytkinremontille kiire kun pellot kuivui kylvökuntoon yllättävän nopeaan. Muokkasin peltoa torstaina ja päätin perjantaina aamusta yrittää vielä kerran kytkimen korjausta. Kiitos jusapen neuvon otinkin kytkinpolkimen kokonaan irti jolloin käpälään sai enempi liikettä ja pari tuntia ähellettyäni sain kuin sainkin tapin vahingossa osumaan oikeaan reikään. (Saattoi olla hyötyä aikoinaan tyttöjen kanssa pelehtimisestä pienissä ja ahtaissa reiissä)

Kysehän siinä on siitä että käpälää pitää tiukalla oma jousi joka estää käpälää heilumasta ja helisemästä vapaana ollessaan käynnin aikana. Niin tuo jousi kampeaa niin että reikien saaminen kohdakkain on hankalaa. Reikä on myös hyvin tarkalla sovituksella eikä tapissa ole kartiopäätä joka helpottaisi kyllä aika lailla. Sitten kun ei ole kolmea kättä eikä tässä kyllä mahtuisikaan on reikä saatava justiin kohdalleen käpälän reiän kanssa. Ilman pientä otsalamppua homma on toivotonta.
Keskisuurella ruuvimeisselillä sain kammettua reiät liki kohdalleen mutta aina hiuksen hienosti sivuun. Muutama tusina uutta yritystä ja sadattelua ja välillä pikkasen lepoa kun pää kasvot ylöspäin tuntuu niskassa ikävältä.

Välillä järkeilin rakentaa jonkinlaisen tuurnan joka pienestä kärjestä levenisi kohta reiän kokoiseksi jolla saisi reiän keskitettyä ja sitten tappi pian reikään. Mutta kun ruuvimeisselin pito helposti lipsahtaa  irti niin kiroiluhan siitä seuraa. Mikä lie sattumus vai enkeli sitten pelasti mutta yht´äkkiä tappi alkoikin painua sisään. Yksi seikka on se että heikko näkö ei siinä ole eduksi. Vaikka toisella silmällä näenkin kohtuu hyvin vuotaa silmä vettä tarkassa hommassa niin ettei silmälasia voi pitää. Sitten vielä otsalapun valo vaihteli ettei aina näyttänyt kirkkaasti. Yksi seikka on se että käänsin rengasraudalla sieltä ehjän käpälän näkösälle ja kuvasin tarkoin ja tutkin missä oikea kohta on. Samoin löytää optimi kohta jossa pääsee käsiksi paikkaan ja näkee riittävästi reikään. Tämän takia masiinaa joutuu pyörittämään hiukan eteen ja taakse.

Vielä riemu oli revetä kun sokan saanti tapinpäähän oli tuskaa. Kaksi sokkaa oli varattu kumpikin onnistui putoamaan vielä huoltomontun pohjalle josta ei löydy millään. Onneksi emäntä on tarkkasilmäinen ja löytää magneetilla lähes kaiken hukkaamani pikkuruuvit ym.
Niin syitä tapin irtoamiseen mietin ja en keksinyt muuta kuin sen että sokka on ruostunut poikki.
Alkuperäinen on vielä ohuempi ja pienempi, minä laitoin niin ison kuin reikään sain mahtumaan.

Sitten säikähdys oli kova kun emännän kanssa ähellettiin kytkinpoljinta takaisin. Ensin on käännettävä pienestä tyngästä kytkin pohjaan jotta polkimen voi työntää paikalleen. Kauhu tuli siitä että polkimen akseli painui mukana ja oli vähällä painua koneen uumeniin jolloin katkaisu olisi ollut pakosti edessä. Onneksi hoksasin ajoissa että akselia piti pitää takaa meisselillä kiinni kun poljinta änki akselille. Lukitussalpa kiinni ja eikun starttaamaan mitä tapahtuu. Taavi oli uinunut lokakuusta asti ja nyt ilman sahausta sekunnissa käyntiin. (Huipputuote tuo 880!) Kytkin pohjaan ja pykälää silmään. Hurraa sehän pelaa. Pieni koeajo ja eikun kylvökonetta perään ja kauraa maahan.

Tässä lyhyesti tämä sepustukseni johon saatan lisäillä kun muistuu mieleen. Päätin kirjoittaa ennen kuin kaikki unohtuu kun kaurat on nyt kylvetty. Tuon kytkimen kuntoa ja tappeja ja sokkia voi ja kannattaisi tosiaan tutkia ja vaikka vaihtaa sokkia jos arvelee epävarmoiksi. Itse aion hetimiten tarkastaa kaikki 6 sokkaa ja uusia jos epäilyttää. Pääsee paljon vähemmällä kiroilulla ainakin. Ja uskokaa että en osannut odottaa tuollaista kun ison ojan eteen ajoin. Helposti olisi kellahtanut ja jäänyt alle eikä kukaan tätä juttua olisi kertomassa. Kiitos siis sallimuksen enkelille.



http://aijaa.com/bf9G0s

http://aijaa.com/tghqvd

Juu, jos kytkin lakkaa lennosta irrottamasta, niin siinä on ainekset tosi pahaankin onnettomuuteen. Kun kytkinlevy kuluu loppuun, siitä saattaa irrota liisteitä, jotka kiilautuu levyn ja asetelman väliin ja aiheuttaa samantapaisen tilanteen. Hatunnoston arvoinen kärsivällisyys oli remonttimiehellä. Ittellä olisi tuossa paikassa pettänyt sinni ja olisin smirklannut tuon tapin pään kartioksi. Tiedä sitten olisiko siitä ollut apua.

Hyvä tarina ja hienoa että työ onnistui eikä tekijä loukkaantunut missään vaiheessa!
Vähän samaa kiroilua oli kun vaihdoin autoon alatukivarret niin kallistuksenvakaajassa olikin AIKA kova vääntö,toisenpuolen kerkesin kikkailemaan paikoilleen liinalla,kiiloilla ja tapilla kunnes kaveri kerkisi apuun,no tuo eri juttu mutta ei sekää kivemmastapäästä.

Joo eikös syksyllä jotkut kirjottaneet että oli saman homman tehneet. Sen verta tuo nyt ainakin opetti etten ihan suinpäin päin ojaa lähelle ajele eikä muutakaan estettä että ehtii kiskoa sammuksiin vaikka jos jotain vastaavaa sattuu. Riittävän ikäviä olen lähelläki kuulu tapahtuneen.

itellä kans kerran petti lumipenkka kun Natikalla aurailin ja olinkin penkillä makuu asennossa kun heilahti!
itte mietin että pitäs olla samanlainen naru takissa kuin on kelkkailijoilla ja vesijettikuskilla joka vetää koneet sammuksiin niin ei käy vielä pahemmin eikä jää oman koneen alle!

Tämä tarvii tarkistaa omasta Taavetista, koska oireet sopii täsmälleen. Kilisi ja kolisi ja sammuttajan kanssa pitänyt siirrellä.
Hyvät kuvat, noilla löytää ongelman.

Joo pitäisiköhän tuo otsake muotoilla uusiksi. Tässä kerrottu vika voi ilmetä kaikissa samantyylisissä kytkinasetelmissa. Kuulin vasta että eräästä uudemmasta oli sokka käpälästä lähtenyt kävelemään. Vaikka harvinaisia tapauksia saattavat olla ei niistä aina kerrota.

Muutin vähän otsaketta koska ongelma ei rajoitu tähän malliin