880 Implematic nostolaitemysteeriö ?

Ei varmaankaan ole kovin yleinen viritys tuon näköinen.

Vaijeri joka kuvassa näkyy, menee syvyydensäätöventtiilille. Alunpitäen vaijerin toinen pää kiinnitettiin työntövarressa olevaan jousella toimivaan tunnustelijaan, joka tunnusteli auran työsyvyyttä ja antoi nosto- ja laskuimpulsseja vaijerin kautta venttiilille. Tässä tapauksessa tuo toiminto on joutilaana.

Alkuperäinen systeemi voi olla purettuna sen verran ettei sitä saa palautettua ihan sormia napsauttamalla, mutta kyllä kai tuonkin saa toimimaan tyydyttävästi.

Hydraulipumppu on ulosottovaihteen sisällä ja varsinainen nosto- ja laskuventtiili on suoraan pumpun päällä olevassa venttiililohkossa. Sen näkee kun avaat ulosottovaihteen yläpinnalla, etureunassa, hieman keskilinjalta vasemmalle olevan propun jossa on syvennys puolen tuuman sisäpuoliselle nelikulma-avaimelle. Reijästä näkyy tarkkaan ottaen pultti, joka liikuttaa lohkossa olevia venttiilejä. Kun pultti on alhaalla niin varret nostaa, kun pultti on ylhäällä, varret laskee ja siinä puolivälissä nostolaite pitää. Sinun kannattaa nyt kokeilla olemassa olevalla vivulla nuo asennot ja laittaa vipuun kitka- tai kolokaari, jotta saat sen pysäytettyä aina oikeaan kohtaan. Pitoasento on todennäköisesti aika tarkka haettava, mutta kyllä se siellä on uutena ollut. Suosittelen laittamaan vipuun sellaisen systeemin, että nostamista varten täytyy vetää vipua taaksepäin ja jousi vetää vivun pitoasentoon kun otteen hellittää. Jos vivun unohtaa taakse nostoasentoon niin pumppu jää jatkuvasti paineelliseksi ja se pyörittää paineöljyä ylipaineventtiilin kautta, kuumentaa öljyä ja kuluttaa pumppua.

Jos pitoasento on pultista kateissa niin joudut käyttämään venttiiliä pöydällä ja tutkimaan mikä siinä on vialla. Lohkossa on kolme venttiiliä:

Painekanavassa takaiskuventtiili, jonka kautta öljy menee sylinterilinjaan. Pito/laskuventtiili päästää öljyn pois sylinterilinjasta ollessaan auki kun pultti on ylhäällä. Nostoventtiili päästää öljyn voiteluputkistoon ollessaan auki pultti ylhäällä. Pultti alhaalla se menee kiinni ja tulppaa voiteluputkiston linjan, jolloin öljy menee samasta kanavasta takaiskuventtiilin kautta sylinterilinjaan. Myös pito/laskuventtiili on silloin kiinni. Noiden asentojen välissä on sellainen korko jossa pito/laskuventtiili on kiinni ja nostoventtiili auki.

Vanhoissa koneissa vuotaa usein männän tiiviste ja joskus myös istuimen oikealla puolella oleva syvyydensäätöventtiili, jolloin nostolaite ryömii hissukseen alas myös pitoasennossa, joten tilkittävää saattaa olla vähän eri puolilla.

Alluperäisessä systeemissä on nostoakselin oikean puolen päässä, luukun takana eräänlainen jousella toimiva laukaisumekanismi. Kun nostolaite tulee ylimpään asentoon niin loukku napsahtaa uuteen asentoon ja avaa vipujen välityksellä nostoventtiilin. Jos siellä on nuo osat vielä tallella niin ehkäpä ne saa säädettyä vielä toimintaan.

Implen oma alkuperäinen työntövarsi on pitkänlainen koska korvake etupäässä on kaukana edessä. Samaten alkuperäisessä varressa on etupään nivel niin pieni että se mahtuu korvakkeeseen, joko oikealle tai vasemalle. Korvakkeita on kaksi siitä syystä, että kun kyntöaura kytketään perään niin auran ja traktorin korvakkeet ei tahdo osua samalle pituusuuntaiselle suoralle. Kahdella korvakkeella on saatu aikaan hieman valinnanvaraa työntövarren linjaan. Minusta IKH:lla on jonkin verran valikoimaa tarviketyöntövarsissa pituuden suhteen. Myös niveliä on ainakin kahta eri kokoluokkaa. Hyvää aluperäisvartta voi olla vaikea löytää.

Tuo vaijeri kiinnitetään jousitettuun työntövarteen kun on tarve kyntää. Vaijerin välityksellä venttiili avautuu lisää tai sulkeutuu lisää sen mukaan miten paljon jousi puristuu kokoon auran vaikutuksesta.

Tämä on implematic- hydrauliikan niksejä.

Varhaisissa implematiceissa ei ollut ns. asennonsäätöä. Kun nostolaitetta piti nostaa halutuun korkeuteen, vedettiin nostovipua taaksepäin, että varret alkoivat nostaa ja kun haluttu korkeus oli saavutettu, piti nostovipua työntää eteenpäin, pitoasentoon.

Systeemissä oli kuitenkin alunpitäen se automatiikka, että kun varret tulivat ylös, naksautti nostoakselin päässä oleva "rotanloukku" nostoventtiilin pitoasentoon, jolloin pumppu jäi pyörimään ilman vastapainetta.

Noin vuonna 1964 systeemiin lisättiin tuo kuvassa näkyvä asennonsäätö. Vaijeri kiinnitetään nostoakselin päässä olevaan mekanismiin, jolloin kyntöhydrauliikan venttiili tunnustelee nostoakselin asennon ja kuljettaja voi säätää nostolaitteen korkeuden liikauttamalla nostovipua eteen tai taakse ja sen seurauksena varret nousevat tai laskevat halutun matkan. Hydraulipumppu on yläasennon ja ala-asennon välissä paineellinen jatkuvasti sen verran, mitä nostolaitteessa olevan työlaitteen paino aiheuttaa painetta.  

Jos ja kun haluat eroon tuosta vaijerisäädöstä, niin ei tavitse muuta kuin päästää vaijeri löysälle, niin, että kyntöhydrauliikan venttiili sulkeutuu kokonaan. Sen jälkeen nostolaite toimii ilman asennonsäätöä: vedä vipu taakse, niin varret nostaa. Kun haluttu korkeus on saavutettu, työnnä vipua eteenpäin, pitoasentoon. Ihan samoin se toimii myös laskettaessa: kun painat vipua eteen, nostolaite alkaa laskeutua ja laskeuduttuaan sopivaan asentoon, vedät vivun pitoasenoon. Oikeastaan siinä ei tule muuta ongelmaa, mutta jos nostosylinerin männässä on kulunut tiiviste (0-rengas), niin nostolaite valuu itsekseen alapäin kun siellä ei ole mitään systeemiä, joka tekisi automaattisesti korjausliikkeen. Männän tiivisteen vaihto ei ole kovin iso homma.

Vanhoissa implematiceissa on vipumekanismit usein sen verran kuluneet, että nostovivusta on hiukan vaikea löytää pitoasento. Varsinaisen nostovivun vieressä oleva merkkivipu kannattaa kääntää siihen asentoon, niin pito löytyy sitten sormituntumalla.

No sitten tuo asennonsäätö on tullut vakiovarusteeksi jo 1963. Kun systeemissä on ehyt vaijeri joka on oikein säädetty, niin toimi kai se vieläkin ihan hyvin.