1394 Carraro- etuakselin hitsaus?

1394:sen etuakselista repesi raidetangon kiinnityskorvake vasemmasta kääntökotelosta irti. Onkohan tuota mitään järkeä suunnitella hitsata takaisin, vai etsiä suosiolla ehjä kotelo

Kyllä tuo periaatteessa voi olla mahdollista tehdä, asian jotenkin osaavalle.
Mutta, niitä "mutta" sanoja on monta.......
Pitää tietää mitä on tekemässä, ja miten sen tekee, eli vaatii jonkinverran kokemusta ja taustatietoa, ja myös itse puuhastelua asian tiimoilta, esi- ja jälkilämpöineen, sekä hitsuutapoineen ja materiaaleineen.
Eikä silti välttämättä saa ehjän veroista. Riippuu myös paljonkin siittä, mitä se napamateriaali on laadultaan, suomu vaiko pallografiittivalua, materiaalin lujuus ( GJL tai GJS 200, 250 vaiko 300, vaiko jopa 500 lujuista, jota se ei kyllä ole varmaan )

Omalle kohdalle josko vastaava sattuisi, todennäköisesti koittaisin sen korjata ( huom. itsellä kun tota hitsaustaustaa eri materiaaleista on jonkin verran, vähän myös valuraudastakin )

Kyllä minusta sen osan täytyy olla valuterästä ja silloin se on hitsattavissa. Jos se on valurautaa, niin ei taida kannattaa ryhtyä itse hitsaamaan, mutta hyvin asiantunteva paja senkin voi kyllä saada tarttumaan kuumana hitsaten.

Materiaalista saat selvyyden kun kokeilet painaa käsiporalla reijän alkua osan kylkeen. Jos se on valurautaa, niin pora jykertää ihan hienoa hiekan tapaista pölyä, mutta jos se on terästä, niin pora leikkaa lastua niinkuin teräksestä yleensäkin.

Jos se on terästä, mutta koostumuksesta ei ole tarkkaa tietoa, niin hitsaaminen kyllä pääsääntöisesti onnistuu kun laitat osiin kosanilla kuumaa 300 astetta ja ompelet kiinni ihan tavallisella seostamattomalla lisäaineella (48.00. 12.51 j.n.e.) Hitsauksen jälkeen kääri osa villlaan ja anna jäähtyä hitaasti.  Jos talossa ei lämpömittari asteikko riitä noin ylös, niin jonkinlainen tuntuma lämpötilasta tulee kun tavallinen juotostina sulaa lörähtämällä kun lankaa tökkää osan kylkeen.

Kyllä sen voi saada kylmänäkin tarttumaan ja se voi kestääkin aivan hyvin jos perusaine ei ole kovin seostettua, mutta jos siellä on karkenevuutta lisäävää seostusta, niin kylmänä hitsaten muutosvyöhyke saattaa jäädä hauraaksi.

Kiitos vinkeistä.Osat erkanivat toisistaan aika helposti. Olkatapit lähti ilman lämpöä ja navan sakaramutteriin lainasin korjaamolta hylsyn ja toisessa kävin isolla paineilmapyssyllä ammuttamassa auki. Alempi olkalaakeri oli jo melko hajalla vaikka ei muuten vielä oireillut.
Kääntökotelon valussa on merkintä  GSP/2 , jotain merkinnee ainakin valmistajalle.
                                                       
Kylältä löytyy ammattihitsari. Täytyy käyttää osa arvioitavana. Onhan sitä tullut itsekin rautaa hitsailtua mutta valut on hankalia ja vielä kun on ohjauksen osa, niin saisi pysyä kiinnikin

Remontti nytkähtänyt vähän eteenpäin. Purkupojilta löytyi sopuhintaan Leylandin peruja oleva ehjä kotelo. Raidetangon nivelen kartioreikä on vaan huomattavasti pienempi, joten hieman työstöä tarvitaan.
Kotimaiselta osatoimittajalta tilasin "uuden" vetoakselin tukilaakerin etuakseliin. Valmistettu ussr, eli melkein yhtä vanha kuin konekin. Onko noista kokemuksia?? Onko vaseliini vielä käypästä??
Ei se alkuperäinen made in swedenkään vielä rahissut, ajattelin vain, että onhan se jo aikansa pyörinyt.

Joskus tullut hitsuuteltua valuterästä menestyksekkäästi ihan perus OK 48.00 puikolla. Ei kai tossa mitään menetä jos ehjä on tiedossa.

Erkin vinkin mukainen poratesti antoi hyvää lastua, sen perusteella kotelo on hitsattavaa laatua.

Hitsailin 1690 etuakselin 1390 sopivaksi joten pitäisi ainakin kääntövarret ym olla hyvää ainetta.
Käsittääkseni kaikki carrarossa on valuterästä joten pitäisi onnistua hyvin.

Eniten kiinnostaisi miten olet rikki saanut tuon.???

Tuntus olevan vanhoissa raksoissa että jos ei ole joku etuakseleita hitsaillu niin sitten on ohjauksessa muuta vikaa,lieko alumperinkin liika kevyttä tekoa tai sitten rasittunu liikaa ajan saatossa...
Mont täysin ehjää kun en ole nähny,ainakaan takavetosissa kopittomissa

Normaalissa metsäajossa pikkasen oikea etunen tuulenkaatokuusen juurakkoon tökkäsi.Korvake irtosi vasemmalta puolelta.Lohkeamajäljessä näkyi parin sentin vanhempi särö.Onhan traktorilla jo vuodesta -84 hankintapuita metsästä rytyytetty.
Valuja googlettaessa tuli sellainenkin totuus esiin, että virheetöntä valua ei ole.

Ei ole valuvika se vanha särö. Se on kasvanut sinne väsymällä. Kun väsymissärö pääsee kerran ydintymään, niin se kasvaa hissukseen kun jännitystila vaihtelee. Kun särö on kasvanut suureksi, esim. useita senttejä, katkeaa loppukannas sopivan tällin saatuaan.

90% teollisuudessa tapahtuvista materiaalin murtumisista tapahtuu väsymällä. Murtuman tunnistaa siitä, että siinä on sileähkö pinta ja kohdassa, mistä murtuma on alkanut kasvaa, näkyy usein ruostetta ja "vuosirenkaita".

Jos ja kun tulollaisen osa korjaa hitsaamalla, siitä ei käytännössä saa milloinkaan yhtä kestävää kuin alkuperäinen, mutta hyvin pitkäikäisen kuitenkin kun hitsaa osan hyvin ja kunnolla läpi ja hioo sen niin, ettei korjauksesta jää mitään muistoja, siis hitsipalkoja ja varsinkaan hitsin reunahaavaa näkyviin. Hitsauksen jälkeinen myöstöhekutuskin parantaa lopputulosta. Huolellinen koneenomistaja tutkii nuo osat säännöllisesti ja jos osasta löytyy maalipinnasta halkeama, on aika ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Pienen halkeaman alun voi poistaa hiomalla, mutta syvemmälle yltävä vika on korjattava hitsaamalla.  Hionnassa pitää olla huolellinen, että teräväkärkinen halkeama poistuu kokonaan. Muuten se jatkaa matkaa vanhoilta jalansijoiltaan entiseen malliin.

Kerrompa tässä tapauksen vuosien takaa. Onnistuin katkaisemaan DB 900 simpukasta raidetankoon tulevan vääntiön. Muistaakseni kyntöhommissa etupyörät kääntyivät oikeaan ääriasentoon hankalasti eikä peli mennyt enää eteen eikä taakse. Väänsin ratista voimalla saadakseni etupyörät sen verran oikenemaan että masiina suostuisi peruuttamaan. Etuset oli lisäksi upoksissa kynnöksessä. Kuului vain Naps ja ohjaaminen loppui siihen. Tajusin että käytin liikaa voimaa kääntöyritykseen jolloin ohuehko vääntiö napsahti poikki läheltä tyveään. No se meni lapiohommiksi jotta sain potkittua etuset suoremmaksi ja sain peräyteltyä vermeet kartanolle. Irrotin tyvikappaleen simpukan akselilta ja menin katkennut vääntiö mukanani erään isännän vertsaalle ja kysyin saisiko tämän hitsattua takaisin. Isäntä sanoi että kai sen jotenkin saa mutta ei ryhdy itse tekemään mutta siinä on vehkeet voit yrittää itse. Laittoi kaasuhitsit valmiiksi, rälläkän ym. Ryhdyin puuhaan ja lämmitin aluksi osia ennen hitsausta ja tuhersin pikkuhiljaa saumaa umpeen.
Lämmitin vielä hitsauksen jälkeen ja käärin tekeleen kiireesti asbestikankaaseen ja paksulti ryysyjen sisään. Sen verran onnistui että tavallisen ohjauksen on kestänyt nyt jo 30 vuotta.

Meidän kaksviitoseen kävi vahinko samaan paikkaan kuin Pakilla. Simpukka-akselin päässä on hammastus, mihin kammessa oleva raksi liittyy. Taavetilla pyöritettiin betonimyllyä, niin siinä pyörittäissä tuo raksi katkes ja kampi tankoineen putos irti. Tuli vaan mieleen, että se ois saattanu katketa myös kolmenkympin vauhdissa tiellä eikä siinä paikallaan pyöriessä. Naapurin seppä sitten hitsaili kammen ehyeksi ja kesti ainakin sen pari kolme vuotta mitä traktori meillä vielä oli. Sitten se vaihdettiin 880 Selectaan, joten myöhempiä vaiheita ei tiedä.

Taavetin väki kyllä oli ymmärtääkseni aika hyvää ainevalinnoissaan. Ei vissiin mikään materialivika ole päässyt äitymään epidemiaksi asti niinkuin joissakin muissa merkeissä.

Myös nuo kuvatut ohjausvivun katkeamiset ovat tapahtuneen väsymisen seurauksena. Terve vipu kestää vääntää ohjaussimpukan akselin kieroon. Näissä tapaukisssa voi yhteinen nimittäjä olla vivun pinnanlaatu valun jäljiltä tai jokin muu syy, josta on aiheutunut lovenvaikutusta juuri tuohon kohtaan, mistä särö on lähtenyt kasvamaan.

Joo, meillä ainakin ehdottomasti väsymisen seurauksena. Se kun tippui irti betonimyllyä pyörittäissä. Tärinä antoi sille viimeisen silauksen. Valitettavasti olin silloin 14 vuotias enkä niin ymmärtävä tai kiinnostunut tommosista asioista. Jos vastaava kävisi nyt, niin pitkään pyörittelisin osaa kourassani.

Joka tapauksessa, se vipu rikkoutui silmän ja varsinaisen vivun liittymäkohdasta. Eli siinä oli selvä epäjatkuvuuskohta ja valun tai takomisen jäljiltä muotin sauma, jota vain karkeasti tasailtu. Vanhoja kuvia katsellessa totesin, että tässä mallissa vipu oli melkoisen voimakkaasti S-muotoinen traktorin leveyssuunnassa eli siihen syntyi suoran taivutuksen lisäksi huomattava määrä vääntöä (yli (?) kymmenen sentin varrella). Sama rakenne taisi olla Pakin ysisatasessa, kun myös siinä ratti on oikealla. Eivät olleet uskaltaneet tehdä simpukasta tulevaa akselia pitemmäksi. Implematiceissa tämä vipu on ihan suora ja Selectoissa vain lievästi taivutettu mutta paksumpi.

Totta kaikki tuo mitä on kirjoitettu,monesti myöskin murtumiset/katkeamiset voi olla seurausta jostain jopa vuoskymmeniä sitten tapahtuneista onnettomuuksista/kolahduksista.
Autoissa on paljonkin tuommoisia "osuma" tapausia vaikka esim. kun on menty sivuluisussa johonkin päin ja sitten onkin jälkikäteen ihmetelty kieroon kulkua tai laakerin rikkoontumisia ym,traktoreista kans paha sanoa mitä on käyny,ellei ole uudesta asti itellä ollu...
On tuossa itelläkin käyny niin autoissa kuin raksoissakin pieniä kolhuja ja sitten on odotettu seurauksia... joskus selvinny pelkällä säikähdyksellä!
Mutta hienoa juttu jos tuonkin osan saa hitsaten kuntoon ja jälleen Taavi liikkuu.

Kasauspuolella uusi huopatiiviste kääntökoteloon aiheuttaa ongelmia. Onkohan siinä joku asennusniksi, kun ei millään meinaa saada tiivisteen sisäkehälle napakoteloa mahtumaan ???
Muutenkin projekti taas laajeni, kun tuli toinenkin puoli purettua laakereiden ja tiivisteiden vaihtoa varten, pientä klappia ja öljyn tihuttelua ollut viimeiset 25v

Onko sun akselissa se kulutusrengas paikollaan,uusi tiiviste voi olla tehty ilman rengasta,jos on niin poista se niin sopii

Ei sieltä kulutusrenkaita ole poistettu mutta silmämääräisellä tarkastelulla ei kyllä mitään holkin saumaakaan näkynyt. Täytyy huomenna tiirailla suurennuslasilla. Varaosakuvasto kyseisen holkin kyllä tunteen tiettyyn akselinumeroon saakka.Sen verran kokoeroa on, että holkki ahtauden selittäisi.Stefakoko on 140-170 mutta huovan paikka on paksumpi.

Projekti nytkähti hieman eteenpäin. Huopatiivisteet meni paikalleen kun aikansa navan laakeriväliholkilla manklasi öljyllä kyllästettyä huopaa ohuemmksi . Olkatapit olivat ilman shimmejä mutta purkuosan puolen joutuu varmaan shimmailemaan, sen verran oli silmämääräisesti korkoeroa olkatapin kansipinnoilla. Aiakaisemmassa carraro-topikissa laakeritiukkuutta onkin jo käsitelty.
Kunhan taas lupailee poutaa remonttihalliin, täytyy sakaramutteriavain hakea lainaan.Mikäli ei isompi takaiskuja tule, ehtii kone vielä toukopellolle suursäkki- ja kivinostohommiin