David Brown valurauta hitsaus

Tuossa DB 1290 -ssa on tuppisovitteet, jotka on osittain kiinni myös osassa nro 1. vasemmalla puolen konetta.
https://partstore.caseih.com/us/parts-search.html#epc::mr65460ar1288072  Vasemanpuolen sisäpinnalla on neljä kierrereikää joista yksi on osan kulmassa. Nyt kun tuo tuppisovite on ollut paikoillaan tai pulttia irrotessa on se rikkonut kulmassa olevan kierrereijän ja lohkaissut palan tai työstetty mutterille sijan. Aikaisemmin koneen omistaja on korjannut kierrereijä hitsaamalla kulmaan mutterin joka ei ole kuitenkaan pysynyt paikallaan, vaan on ratkennut hitsisaumasta.
Miten tämä kierrereikä korjattaisiin?.
Katkennut pultinkärki pois kierrereiän pohjasta?. Ilmeisesti aika tiukassa jos on katkennut.
Hitsaamalla uusi mutteri pitäisi kai esikuumentaa ja hitsaus puikolla, migillä?. hitsaus materiaali.
Jos tigillä tai kaasulla nyt ei mahdollista.
Tai onko jokin muu keino joka ei ole tullut esille?.
Tuppisovite on neljällä pultilla kiinni osassa 2 ylhäältä ja 2 sivulta.

Päivitetty:
Mitä mieltä seuraavasta ehdotuksesta??.
Jos parantelisi aikaisempaa korjausta niin että, hitsattavan pultin kahtapuolta tekisi rälläkällä viisteet poispäin hitsattavasta mutterista, tai poraukset, jolloin muodostuisi "teerenpyrstö". Täytehitsaisi ne yhdessä mutterin kanssa?.

Valuraudan halkeamia onnistuu hitsaamaan kylmänäkin silloin kun pitää saada vuotamaton sauma, mutta kuormaa kantavan kierreosan liittäminen hitsaamalla ei kyllä helposti onnistu kylmänä. Hitsin rajaviivasta tulee niin hauras ettei se kestä iskuja. Jos hitsiin pitää saada lujuutta, niin osa on käytettävä irrallaan ja hitsaus tehtävä punahekussa ja sen jälkeen jäähdytettävä hyvin hitaasti. Vaikka reijästä onnistuisi kaivamaan ulos sinne jääneen pultin pään, ei siihen reikään hyödytä laittaa uutta pulttia, ellei pintaa ole täytetty tasan.

Selostuksen perusteella en nyt oikein pysty hahmottamaan noita reikiä ja tuppisovitteen liitosta, mutta nosturieta ja kaivureita on kyllä traktoreihin kiinnitetty perinteisesti erilaisilla sankapulteilla, jotka on pyörötangosta taivutettuja U - muotoisia osia, joissa on kierteet päissä ja sellaisella sitten saadaan ripustettua muttereilla kannatinlappu akselin alapuolelle. Kun sankapultin kiristää kunnolla, niin se toimii samalla jäykkänä jousena ja pitää hyvin osat kohdallaan. Ja jos pultti katkeaa, niin se on helpompi korjata kuin valuun kierretty pultti.

Kuvasta ja kuvauksesta tulisi äkkiä mieleen että reiät portaalin sisä-alareunassa ovat alkuaan nostolaitteen sivurajoitinta varten. Kolmella puolen tuuman UNC ruuvilla kiinnitetään rajoittimen saranatappi sinne. En kyllä hoksaa mikä se neljäs reikä on, itse tehty tai 1290'ssä on neljä reikää. Mutta ei kyllä tulisi ihan ensimmäiseksi mieleen pistää tuppisovitetta siihen kiinni. Juttu ei kyllä kerro onko se peräpäässä jossakin muuallakin kiinnitettynä.

Tuo Erkin kertoma hänkselipultti on kyllä hyvä ja paras vaihtoehto. Mutta jos se ei käy niin vetovarsien tai vetolaitteen kiinnitysrautoja voisi kyllä soveltaa tupen kiinnittämiseen. Siellä rasitus jakautuu laajemmalle alalle ja takasilta ym. lienee muutenkin vahvempaa rakennetta kuin portaali.

Juu, vetovarsien kiiityskorvakkeet on kiinni muistaakseni 5/8" tai 3/4" neljällä pitkällä pultilla taka-akselikotelossa ja sinne kestää ripustaa kuormaa sen mitä renkaat tai taka-akseli kestää. Kuormitus pitää vaan saada tulemaan alaspäin pulttiasetelman painopisteestä, että kuorma jakautuu tasan kikille neljälle pultille. Jos tupet laittaa suoraan samaan haarukkaan, johon vetovarsi kiinnittyy, tulee pystykuormat parille pultille ja kaksi pulttia puolelleen jää sinne alle lepäämään.

Nuo sivurajoittimen kiinnityspultitkin jaksaa pidellä rautaa ylhäällä jos tekee sellaisen homman, että polttoleikkaa tanakasta levystä c:n muotoiset kappaleet ja poraa sen molempiin sakaroihin reijät kolmen pultin asetelmalle. Tuollaiseen C - rautaan kestää ripustaa jo kaikenmoista kun se on sentään kuudella pultilla kiinni rungossa.

Reikiä on kolme ja ne sijaitsevat yläreunassa ja ovat tuuma koolla 1/2" samalaisia kuin sivurajoittimen reijät ja pultit.
Sijainti vetovarren sivurajoittimen kolmen reijän yläpuolella, yläreunassa, 'sisäpuolella' pyöränvälitystä.
Reijät näyttäisi olevan alkuperäiset, niistä on vain 2 käytössä josta toinen rikkoutunut ( lohjennut korjauskohde).
Käytössä olevat reijät ovat keskellä alempi ja kulmassa oleva (rikki). näin (:´).
Tuppisovitteessa on n.12 mm taiteltu (n. 'U-muoto') latta korvakkona. Joka on hitsattu päistä sovitteen rakenteeseen,
kahdella reijällä varustettuna.
Lisää reikiä korvakkoon ei voi tehdä, koska latan leveys ja taitekohta ongelmana. (Jotta reijät kohtaisivat pyöränvälityksen reikien kanssa).
Näiden lisäksi tuppisovite on kiinni  kahdella pultilla pyöränvälityksen yläpinnassa, 'hytän kiinnitys reijissä' ja 'kaulavanne', joka tulee pyöränvälityksen alakautta ja näiden lisäksi koneen rungossa. (kuten etukuormain).
( olisiko yläpinnan reikien tarkoitus alunperin, hytän kiinnitys).
Eli sovitteessa on hitsattuna latta jossa reijät, joista kiinnitys   pyöränvälitys -- traktorin runko -- keskellä hytti kiinnitys.

Ajattelin tehdä lisäkorvakon, hitsata sen sovitteeseen ja käyttää vapaata 1/2" reikää kiinnityksessä.

Tai käyttää edellisen korjaamaa hitsattua mutteria hyötyntäen. Porata reikiä, molemmille puolen 'ylhäältä katsottuna' viistoon niin että ne muodostavat 'teerenpyrstön'.
Sitten täytehitsata poratut reijät ja mutteri paikoilleen.
Antaisiko tällainen korjaus paremman rasituksen kestävyyden?.
Ilman lämpökäsittelyä tavallisesti Mig -llä tai puikoilla hitsaten.
(Tosin monimuotonen sepastus, yksi kuva antaisi paremman käsityksen).

Hupsista, aivan, siellä ylhäällähän on tosiaan samanlaista reikää. Hitsata en osaa (suunnilleen samalla lailla muuraan kuin pääskynen), mutta tuon tupen teräksen hitsaaminen kuulostaa vähemmän riskialttiille kuin kynkän korjaus. Erkin sanoja lainatakseni vesitiiviin liitoksen valurautaan saa kohtuudella, mutta rasituksen kestävyys on sitten toinen juttu. Tuo sinun ajatelma mutterin korjaamiseksi kuulostaa kyllä mielenkiintoiselle.

Valuraudan liittäminen teräksen (mutteriin) tai valurautaan hitsaamalla ilman valuosan lämmittäminen tavalla, jonka erkki on selostanut, tulee kyllä epäonnistumaan jos liitokseen kohdistuu kuormitusta. Ja tämä ihan riippumatta siitä, minkälaisia "poteroita" tehdään mutteria varten. Lue erkin kirjoitus ajatuksella läpi, niin huomaat mistä on kysymys.

Edelleen suhtaudun kovastikin varauksella ajatukseen korjata hitsaamalla tuo kierrereijän alue. Kunnollisen metallurgisen sidoksen tekeminen histaamalla valurautaan onnistuu aika hyvin kuumana, mutta kylmänä ei kunnollista tartuntaa saa aikaan edes noilla porauksilla. Se johtuu niin yksinkertaisesta asiasta, että teräs kutistuu kun se jäähtyy. Suunnilleen 1,2 milliä metriä ja sataa astetta kohti. Kun valuraudan ja hitsauslisäaineen rajapinta on hauras, siihen syntyy mikrohalkeamia tuon jäähtymiskutistumisen seurauksena, tai ainakin rauta jää kovalle kiristykselle, jonka johdosta se narskahtaa sitten kun tulee kunnolla kuormaa päälle. Oppikirjoissa neuvotaan hitsaamaan pieniä täppejä ja vasaroimaan hitsiä sen jäähtyessä. Periaatteessa se toimiikin ihan hyvin, mutta siinä vaiheessa kun hitsauslisäaine on jäähtynyt noin 200 celsiusasteeseen, se on saavuttanut jotain 80...90 % huoneenlämpötilan lujuudesta, jolloin pikku koputtelu ei auta pursottamaan sitä sivusuunnassa niin paljon, että jäähtymiskutistumisen vaikutus kompensoituisi. Punahehkuisena lisäaine niittautuu helposti, mutta se ei paljon hyödytä, koska kutistumisjännityset tulevat hitsiin mustan raudan alueella. Nikkelillä hitsatessa lisäaine on paljon perusainetta pehmeämpää, joten se venyy helpommin uuteen asemaansa.

Maailmalla näkee kyllä monenlaisia korjauksia, esim. siten, että alkuperäinen kierrereikä on porattu valusta läpi saakka ja tilalle asennettu läpi menevä pultti. Juuri tuossa paikassa kylläkään en ole sellaista nähnyt.

Kiitokset asiantuntijoille erittäin syventävistä vastauksista.
Tuli uusia asioita esille, kuten tuo esim. erinlaiset metalliseoksien kutistumiset ja siitä johtuvat microrakenteen muutokset.
Katson ettei tässä tapauksessa kannata "oppipoikana" ja alkeelisin vehkein lähteä edes kokeilemaan.
Kun tuota rakenteellista kestävyyttä haetaan.
Täytyy ratkaista ongelma toisella tavalla esim. Erkin idean pohjalta.
Ehkä purkuosna saisi vastaavan pyöränvälituksen kopan, jolloin ongelma poistuu ja uusi tilalle.
En tiedä millä tiedoilla ja taidoilla aikaisempi "omistaja" on osannut fixsata, mutta ei kuitenkaan pysyvästi.

Minusta sinä voisit harkita tupen kiinnityskorvakkeen muotoilua/aineen lisäämistä, jotta saisit ehyet reiät käyttöön. Eikös siinä kynkässä ole vielä kaksi reikää jäljellä. Se koko portaalin vaihtaminen on ehkä ylimitoitettua.

Tuosta valuraudan hitsaamisesta vielä. Valurauta haluaa reippaat railot. Joskus nöösinä olin tekemässä seevejä hiilipuikolla ja paineilmalla talttaamalla. Senottiin, että noin tehty railo on edullinen kun se polttaa saumassa muuten olevat rasvat ja p't pois ja ehkä jotenkin muutenkin valmistelee ainetta paremmin hitsaamiseen kuin vaikka rälläkkä. En muista mitä ne kappaleet oli, mutta mahtava ääni ja kipinäsuihku jäi kyllä mieleen. Oikeat hitsarit sitten tekivät ne saumat valmiiksi.