DB 950 vuosimalli, rekisteröinti ja muita kysymyksiä

Rekisterihomma voi mennä niinkin että traktori ei ole ollukkaan koskaan rekisterissä,ei aikoinaan pellolla ja omassa metässä ajelevat tarvinnu rekisteriä,tai sitten kuten meillä on traktori ollu samassa paikassa vuoskymmeniä mutta ei ole koskaan uudelleen rekisteröity omille nimille niin kummassakaan tapauksessa ei löydy mitään dokumentteja trafista eikä mistään,eli se on sitte joko rekisteröitävä paperittomana tai jos löytyy entiset otteet niin sillä ja juurikin niillä dokumentoinneilla missä traktori on ollu ja kenellä ja kuinka kauan.
Tänäpäivänä vissiin riittää jos myy perikunnan vehkeen että on nimi yhdeltä osakkaalta papereissa kun taas aikanaan pitiolla kaikkien...
Meilläki on yksi traktori jossa ei ole koskaan ollu mitään kilpiä eikä papereita ,aikoinaan kyselin ARK.sta kilpiä runkonumerolla (jonka taisivat vielä katsoa väärin kirjoittamastani paperista...) mitään ei sillonkaan löytyny,eli se sitten pakko joskus hävittää paperittomana.
Toki moniko meistä mitään rekisteriä välttämättä tarvitsee jos vaan omalla maallaan kurvailee.

Ei se sitä kilpeä kaipaile omissa nurkissa. Liikennevakuutus on tosin hyvä olla, sen saa kilvettömäänkin tai omavalmisteeseen.
Henkilövahinkojen varalta erittäin suositeltavaa.....

Näin kuulemma eipä ole kyllä koskaan missää ollu...

Kävin parilla konttorilla kysymässä ja kyllä tuo pitää viedä konttorille näytille. Ohjekirjassa taitaa löytyä kaikki tarpeelliset tekniset tiedot, jopa tuo aikaisemissa viesteissä mainittu leveys.

Tarrat tuosta puuttu ja ne täytyy hommata. Noita näkyy olevan keltaisilla ja kullanvärisillä kirjaimilla. Kummatkohan tähän kuuluu?

Vuosimallissa 1960 on kullanvärinen teksti.

Nyt on Taavetti rekisterissä. Konttorilla piti olla vain Kansallisarkiston paperi "tietoja ei löydy" sekä paperittoman ajoneuvon rekisteröintikaavake traktorin lisäksi. Mitään omistushistoria dokumenttejä tai luovareita ei kyselty, ne oli kyllä mulla valmiina. Tekniset tiedot katsottiin ohjekirjasta. Hintaa hommalle tuli 97€ paperihommista ja 20,50€ kilpi ja rekisteröinti. Näkyy olevan aika moinen hajonta hinnoissa ja vaadittavissa dokumenteissä.

Nyt on kone omassa pihassa. Aika puljaaminen pois kärrystä ja katokseen. En edes yrittänyt käyntiin kun on kesälaadut tankissa.

Sellainen havainto tuli tehtyä äsken että renkaat kääntyy oikealle selvästi enemmän kuin vasemmalle. Äkkiseltään en havainnut mitään mikä estäisi pyörien kääntymisen. Tuli mieleen että onko sektoriakselissa boorit ja voisiko se olla väärässä asennossa simpukan keskiasentoon nähden?

Ainakin 990 implessä on sektoriakselin päässä tiuha booritus, johon vivun saa menemään myös väärässä asennossa. Varsinaiset rajoittimet on sitten olka-akseleissa. Sehän on 990:ssa aika usein sattunut, että on rajoittimet päässeet irti ja sitten sopivan tilaisuuden tullen etupyörät on sattuneet niin makeasti vakoon, että on simpukka lyönyt kuorensa rikki kun etupyörät ovat kääntyneet poikittain.

Katselin tuota simpukkaa. Akselin päähän on lyötympieni merkki ja sektoriakselin hahlo on sillä kohdalla. Voisi kuvitella että se on oikeassa kohdassa tuon perusteella. Täytyy ottaa nivel irti sektoriakselista ja kokeilee sitten miten pyörät kääntyy.

Se voi olla joko se akseli väärällä kohdilla tai sitten joku purkanu simpukan eikä ole laskenu/ kokeillu tarkkaan kierroksia molempiin suuntiin kun käöäntää.
Meillä kans kun 850 simpukkaa korjailtiin aikoinaan ja oli ihan osina niin piti tarkkaan katsoa että ihan jo irrallisena kääntää vartta yhtäpaljon.
Semmonenkin on käyny että IH B-275 ei talvipakkasella kääntyny aluksi kuin toiseen suuntaan ja lämmettyä alkoi paremmin kääntymään,syy oli juurikin se jota arvelin,vettä pääsy sisälle ja jää pohjassa esti osien pohjaan menon,kun jää suli homma pelasi,putasuksen jälkeen tominu normaalisti.

Tutkin ohjausta ja kyllä kääntymistä rajoittava tekijä on simpukka. Katselin tarkemmin ja jalasta löytyi myös halkeamat kuten Erkki arveli. Onko tuo simpukan kuoren alumiinivalu hitsattavissa? Täytyy kaivaa simpukka pois ja tutkia tarkemmin.

Kyllä naapuri ainakin hitsasi 990 implen simpukankuoren, eikä ole ertyinen tekijä sillä osa alueella

Aika hyvin osui arvaukset. Otin simpukan pois niin rajoittava tekijä on juurikin jää. Itse simpukka tuntuu välyksettömältä. Täytyy tutkia lisää ja etsiä hitsari.

Hitsatessa alumiini kutistuu aika paljon ja jos vaihdelaatikon kantta vasten tuleva pinta menee hitsauksessa kovin kuperaksi, niin kuori voi raksahtaa uudellen halki kun pultit kiristää. Jos pintaa ei pääse oikaisuttamaan koneistamossa, saa jonkinlaisen tasopinnan aikaan kyllä hiomapaperillakin jos on sen alle laittaa tasainen pinta.

Pistin ostoilmoituksen jos sattuisi löytymään ehjä simpukka. Mitä rasvaa/öljyä tuohon simpukkaan kuuluu laittaa?

Simpukan kuppiin käy hypoidiöljy,samaa voi käyttää vaihteistoon,vetopyyörästöön ja takaronkkiin,sitä niissä alumperin on ollu

Simpukka on ylsinkertainen kuularuuvi. Se ei ole nööpön nuuka öljyn laadusta, pääasia että siellä on öljyä. Rattiakselin suojaksi ratin ja laakerin väliin voisi laittaa jonkinlaisen suojan, joka estää sadevettä valumasta simpukan sisään jos traktori on pitempään ulkona.

Joo, Erkki on varsin oikeassa. Simpukan kuulamutteri on yksinkertainen värkki ja "kevyellä käytöllä" kun sitä vain äijä veivaa kääntäissään etupyöriä. Sinne käy käytännössä mikä tahansa muu liukaste paitsi tämä vanhin voide eli vesi. Vesi sinne pääsee ratin akselia pitkin, niinkuin edelleen Erkki kirjoittaa. Jos miettii millä sen veden pääsyn estää, niin yksi vaihtoehto on panna vaikkapa paukkumaalipurkin hattu ratin ja akselin väliin. Niistä löytyy sopivan kokoinen ja sävyltään silmää miellyttävä vaihtoehto.

Mutta tämä öljyjuttu. Palataanpas taas kerran siihen. Ysiviiskympin aito ja alkuperäinen käyttöohjekirja (DBT 443-1, hinta £5.-) kertoo "ulkomaalaiselle" käyttäjälle vaihteistoon, simpukkaan ja pyörävälityksiin käytettävän Shell Dentax vaihteistoöljyä. Tuohon maailman aikaan ei moniasteöljyjä oikein ollut, niin erilaisiin ilmastoihin ja lämpötiloihin suositeltiin erilaisilla viskositeeteilla olevaa öljyä, yli 32C - SAE140, 32...-7C - SAE90 ja alle -7C - SAE80 (tai Rotella SAE30 moottoriöljy). Pyörävälityksiin aina SAE140.

Alkoi kiinnostamaan millaista öljyä oli Shell Dentax ja spesifikaation mukaan se oli lisäaineistamaton vaihteistoöljy laatukuokka API GL-1. Eli siis siinä ei ole pintapaineen kestoa lisääviä EP lisäaineita. Ja sanottakoon vielä, että laatuluokka ei kerro onko öljy hyvää vai huonoa vaan käyttötarkoituksen. Nykyään on hieman harvinaisempi tuo GL-1 laatuluokka, tosin sitä kyllä on saatavissa. Nykyisin yleensä vaihteistoissa käytettävä öljy on jonkin verran EP lisäaineistettua GL-4 luokitettua ja esimerkiksi maatilan yleisöljyt ovat tätä. Sitten tämä ns. hypoidiöljy, GL-5 luokitettu, on tarkoitettu erittäin raskaasti kuormitettuihin hypoidivälityksiin, joissa on S-muotoiset toistensa suhteen liukuvat hampaat, ja joissa suurta pintapaineen kestoa tarvitaan. Lisäaineistus tehdään mm. rikkiä sisältävillä lisäaineilla (on keksitty uusiakin aineita, mutta vielä ne öljyt haisevat kissan pissille), jotka voivat olla vaarallisia värimetalleista (es. kupari) tehdyille osille ja pilavat synkronoinnin ja märkäjarrut.

Taaveteissa ei ole missään paikkaa, mikä vaatisi GL-5 hypoidiölyä. Sen käyttäminen paremminkin saattaa olla turmiollista. Väärän öljyn käyttäminen on kuin tupakin poltto tai runsas viinan juonti. Ensin ei tunnu missään, mutta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä alkaa elimistö renkkaamaan.

Olikohan tämä tässä.

Hypoidiöljyä meillä on aina ollu ja toiminu on,enempi olen tässäkin huomannu että ongelmia on ollu näiden uusienöljylaatujen kanssa mitä ovat kippailleet millo mihinkin reikään,enempi tai vähempi on ollu jotain epämääräistä.
Semmoisen tutkimuksen olen öljyalalla tehny että jokainen merkki tietty suosittelee omian,traktorivaraosaliikkeet sitä mitä he myy,samoin korjaamot,maahantuojaa kun ei enää ole mutta aikoinaan hekin sitä mitä varastossa oli,moni muu tahokin suosittelee sitä mitä heillä itsellään on.
Eipä tunnu kukan tietävän aivan tarkalleen mitä pitäisi minnekkin laitata,mutta kun erään autoni takia soitin Mobilin öljyinfoon niin sieltä tuli vastaus että GL4 käy kaikkiin vaihteistoihin ja periin mitä löytyy ja GL5 vain niihin raskaastikuormitetuihin,koska vanhoja speksejä ei enää markkinoilla juurikaan ole niin tuo GL4 on se nykyajan perushypoidi.
itse teen kuten liottaa toiset mukaansa ja sekottaa aineet keskenään koska kaikki ei aina valu pois.
Eli sen tässä huomannu että kukaan ei voi täydellä varmuudella suositella mitään eikä ota sanomisistaan vastuuta,ei ainakaan täälläpäin,merkkiliikehuollot on sitten eriasia koska siellä hommat perustuu takuusen, mutta... ompa kuulemma ollu ja tapahtunu sielläkin kaikenmoisia sekaannuksia ja sen jälkeen tapeltu korvauksista.
Ei siis mikään ihme että ihmiset ei ole kautta aikain paljoa muita öljyjä vaihdelleet kuin moottoriiin,eipähän pääse menee vääriälitkuja kun ei vaihtele,näinkin olen kuullu sanottavan että kyllä se mun ajan kestää kun kohta kuitenkin vaihdetaan laite toiseen

Ei liity traktoreihin, mutta öljyihin kuitenkin. Oma käsitykseni viime vuosina nähdyistä suurista voiteluun liittyvistä kupruista on ollut ns. long life -öljyjen tulo markkinoille. Meni monet vuodet, että autojen moottoreissa laakerivauriot olivat tosi harvinaisia, mutta kun vaihtovälejä on venytetty hirmu pitkiksi niin taas on alettu näkemään alakerrasta väljiksi ajettuja koneita. En ole siitä perillä, että onko vika öljyssä vai tukkeutuneessa suodattimessa, mutta meillä ei samoilla öljyillä ajeta 15 000 km:ä, useimmiten vaihdetaan jo kymppitonnin paikkeilla ja moottorit pelaa yhtä kauan kuin auto on muuten käyttökelpoinen.

Traktorihommasta sen verran, että jos on märkäjarruja ja kytkinpakkoja, joissa on ei-metallisia pinnoitteita, niin ne saattaa olla aika tarkkoja siitä, mitä lisäaineistuksia öljyssä saa olla. Traktorin moottori tai voimansiirto ei ole öljyn ominaisuuksien suhteen kovin vaativa paikka. Ne on rakennettu kestämään isolla kuormalla ajoa kymmenet tuhannet tunnit ja pintapaineet eri paikoissa pitää siitä syystä olla pienet. Jos tarvitsee veneeseen hyvän moottorin, niin siellä pärjää hyvin traktorikäyttöön tehty peli, koska se sietää "täysillä" ajoa ihan eri malliin kuin autojen dieselit. Autokäytössä suuri teho on käytössä vain hetkittäin, eli kiihdytyksessä ja pitkissä ylämäissä. Tasamaallahan ne rullaa jollain parinkymmenen prosentin kuormalla.

Mulla on trktori jossa moottoröljyn vaihtoväli on ilmotettu 500 tuntia, sen olen puolittanu. Autoon olen moottoriöljyn vaihtanu 7-8000 välillä, öljy kuminkin viel suht halpaa. Kauankos ne autot yleensä pysyy käyttökelposina. Mä eilen katsastin xx.3. 1999 käytöönotetun maa ja metsäteolisuusajoneuon Boxer Pösö alumiinlava. Katsastus oli ihan läpihuuto juttu, päästöt yhdellä polkasulla ja alustakin niin hienossa kunnossa että inssi vaan käveli auton alta " ei sieltä mitään löytyny katellaan sitten vuodenpäästä uudelleen" Se on kyllä muutaman kerran massattu ja ajettu vain 65600 km. Taas meni ohi aiheen

Jatketaanpas vielä vähän tästä öljyaiheesta. Luin jostain, että autojen valmistajat haluaa jatkaa öljynvaihtovälejä, öljykauppiaat taas haluaisivat lyhentää tai pitää ennallaan. On kuulemma helpompi kehittää hyviä öljyjä, jos ei tarvitsisi miettiä vain sitä pitkää vaihtoväliä. Nämä (vanha pieru puhuu) pitkät tai vaihtuvat öljynvaihtovälit ovat paholaisen keksintöä. Ja nykyautoissa, varsinkin dieseleissä saa olla tarkkana öljyjen kanssa. Öljyjen pitää muun muassa olla vähän tuhkaavia, että kallis hiukkasloukku ei täyty ennen aikojaan (tuhkalla, joka sitten ei ole samanlaista kuin mitä pesän tuhkaluukusta löytyy). Tuhkaamattomuus ja voitelevuus ovat tavallaan eri suuntiin vetäviä ominaisuuksia. Varsinkin pumppusuutindieselit ovat tarkkoja voitelevuudelle. Öljypurkin kyljestä kannattaa lukea myös pieni präntti (vaikkapa VW 504 00/507 00 hyväksyntä) ja kuten Erkki lausuu aiemmin, 60000 km öljynvaihtoväli on utopiaa, jos aikoo saada ajopelin kestämään.

Jos tuo äskeinen oli autoista, niin sama kyllä koskee näitä uudempia traktoreitakin, joissa on yhteispaineruiskutus ja vaikka mitä saastumisenestäjiä. Vanhojen traktorien kanssa on helpompaa, kohtuullisen riskittömästi normi TOU tai STOU käy joka paikkaan. Niissä kannattaa oikeastaan katsoa paremminkin ettei laita liian "hyviä" öljyjä, eli siis sellaisia missä on jouduttu voiteluominaisuuksien kustannuksella hakemaan muita juttuja. Ja muistaa vaihdella niitä ja suodattimia ainakin huolto-ohjelman mukaan, mieluusti tiheämpäänkin.

Ehjää kuorta ei ole löytynyt ainakaan vielä. Purin simpukan niin täytyy näyttää hitsarille. Mitetin että tuohon saisi tehtyä rautalevystä vahvikkeen. Sellainen hevosenkenkä joka tulee kiinnityspulttien alle. Rattiputken yläpään laakerin kooleissa on vähän rokkoa. Miten tuon yläpään alemman koolin saa pois? Ilmeisesti pitään niittaukset irrottaa putken päällä olevasta holkista?

Se hevosenkenkä simpukan ympärille on ihan hyvä juttu,isäukko teki meidän 850 kulmaraudasta semmosen niin on kestäny ainakin kasassa,sen kuoren löytyminen on varmasti harvinaista kun ei enää löytyny -80 luvullakaan.
Nyt hiukka harmittaa kun heitettiin menemään 900 taavin simpukan kuori,siitä kun otettiin osat 850.seen,olishan senkin kuoren saanu korjattua nykymenetelmillä,siinä sen näkee mitään ei pitäs hävittää aina löytyy tarvitsija!
Joku kun alkais tehdä semmosta simpukan koppaa ihan uudestaan niin vois olla kysyntää,joo saattaahan sellasen jostain jo saadakkin uutena mutta voi kyllä maksaakkin,eipä tuommonen kumma homma ois tehdä raudastakaan jos vaan olis koneet siihen.
Entinen naapuri ehdotti meille jopa että laittakaa siihen joku pakettiauton simpukka ja siitä jatkaa tekoa eteenpäin,voihan se onnistuakkin

Tuosta ratinakselin yläpään laakerista. Joku on varmaan ihan oikeasti purkanutkin sen. Minä en vielä, tarkoitus olisi ja siksi katellu vähän kuvia. Näyttäisi sille, että laakerin ulkokooli on yhtä kappaletta sen kiinni niitatun holkin kanssa. Sisäkooli on kaksiosainen, eli haulien kohdalta katkaistu tai halkaistu, miten päin asiaa katselee. Alhaaltapäin lukien akselilla on tukiholkki, jossa kovera pallopinta ylöspäin, sitten on sisäkoolin alempi puolikas, jossa vastaava pallopinta alapuolella. Seuraavana ovat irtokuulat, sisäkoolin toinen puolikas ja sitten o-rengas, säätö- ja kiristysmutterit ja prikat. Sitä akseliputken yläpään holkkia ei näytä varaosakuvissa olevan erikseen, joten se myydään yhdessä akseliputken kanssa, olettaisin.

Niiden haulien poisotto ja takaisinpano voi olla tavallaan haasteellista, ilmeinen hukkautumisvaara on olemassa. Korjausoppaassa kerrotaan miten osien hukkumisen mahdollisuuden voi minimoida.

Tämmöstä minä päättelin. Ja siis minullahan on Selectamatic, mutta olettaisin rakenteen olevan jokseenkin samanlainen.